Etäomaishoitaja Kaarina Blomster: Nämä kokemukset ovat olleet minulle elämänrikkautta

maaliskuu 21, 2018

Oulun seudun omaishoitajat ry:ssä on viime vuodet tehty tunnetuksi ilmiötä nimeltä etäomaishoitajuus. Etäomaishoitaja on henkilö, joka auttaa ja pitää huolta etänä läheisestään, joka sairaudesta, vammaisuudesta tai muusta erityisestä hoivan tarpeesta johtuen ei selviydy arjestaan omatoimisesti. Hyvin tyypillisesti etäomaishoitaja on esimerkiksi keski-iässä oleva tytär, joka huolehtii iäkkäistä vanhemmistaan toiselle paikkakunnalle. On arvioitu, että Suomessa n. 65 000 henkilöä hoitaa ja avustaa etänä läheistään.

Vuosi sitten eläkkeelle jäänyt ja Oulussa asuva Kaarina Blomster on jo lähes 20 vuoden ajan huolehtinut Kemissä asuvasta äidistään. Niin kuin omaishoitajuus yleensä, etäomaishoitajuuskin tulee hyvin usein elämään vähitellen. 90-luvulla Kaarinan perheessä tapahtuneiden kuolemantapausten johdosta leskeksi jääneen ja jo aikaisemminkin sairaalloisen äidin kunto heikkeni ja vähitellen Kaarina huomasi olevansa tilanteessa, jossa häntä tarvittiin vähän joka suuntaan. Äiti kaipasi apua Kemissä, töissä oli kiireistä ja vaativaa, aikuistumassa olevat nuoret tarvitsivat äitiä ja lapsenlapsiakin alkoi tulla. Äidille järjestettiin apua ensin kotiin, sitten siirryttiin palvelutaloon ja nyt viimeiseksi jo 90-vuotias äiti on saanut paikan tehostetun palveluasumisen yksiköstä. Voimme vain kuvitella, mitä kaikkea on Kaarinalta vaadittu vuosien varrella, kun huolta on kannettu ja asioita järjestetty 100 km päästä. Vaikka äiti saa nyt apua ympärivuorokautisesti, jatkuva huoli ei ole poistunut mihinkään. Äiti ikävöi omaisiaan ja kaipaa kotiinsa, sillä päivät ovat pitkiä jatkuvaa hoivaa tarvitsevalle vanhukselle. Kaarina on hyvin tyytyväinen SPR:n ystäväpalvelun kautta saadun vapaaehtoisen ystävän avusta ja seurasta. Jo usean vuoden ajan tämä ystävä on käynyt äidin luona auttelemassa ja seuraa pitämässä ja tullut tutuksi myös Kaarinan kanssa. Nykyään Kaarina käy äidin luona kerran viikossa ja onkin sillä reissullaan sitten koko päivän. Yhteydenpito äitiin ei enää onnistu puhelimitse.

Kaarina iloitsee siitä, että välit äidin ja muiden sisarusten kanssa ovat aina pysyneet hyvinä. Äidin luona vieraillaan vähintään kolme kertaa viikossa, kun muutkin sukulaiset ja vapaaehtoinen ystävä ovat apuna. Apua ja tietoa on saatu kunnan virkailijoilta, kun vain on osattu oikeaan numeroon soittaa. Kaarina on ollut mukana Etäomaispuoti-hankkeen (2012-2016) alusta lähtien Oulun seudun omaishoitajat -yhdistyksen toiminnassa. Nykyään hän käy säännöllisesti etäomaishoitajille tarkoitetussa ryhmässä, joka kokoontuu kerran kuukaudessa Ommaiskortteerilla. Vertaistuki ja kokemusten vaihto on tärkeää. Etäomaishoitajien Facebook-ryhmä on myös tullut tarpeeseen hädän hetkellä.

Näitä kokemuksiani äidin hoitajana en vaihtaisi pois, Kaarina kertoo. Tämä on ollut elämänrikkautta, vaikka monta kertaa onkin ollut hätä siitä, miten asiat saadaan järjestetyksi. Hän toivoo, että etäomaishoitajat otettaisiin huomioon yhtenä omaishoitajaryhmänä ja heidän talouttaan tuettaisiin esimerkiksi verohuojennuksilla ja työelämän joustoilla. Etäomaishoitajalle kun saattaa tulla melkoinen määrä matkustuskilometrejä vuoden aikana. Kaarinan kulkema 100 km on vielä lyhyt matka, kun sitä vertaa niiden etäomaishoitajien etäisyyksiin, joiden huolehdittava omainen asuu jopa toisessa maassa. Kaarinaa mietityttää myös se, kuinka nykyään halutaan panostaa siihen, että vanhukset voisivat asua kotonaan mahdollisimman pitkään. Se on toisaalta hyvä asia, mutta taas toisaalta se ei poista sitä turvattomuuden tunnetta ja yksinäisyyttä, jota yksin asuvat vanhukset tuntevat tyhjässä kodissa. Omaishoitajien tulisi pitää hyvää huolta itsestään, Kaarina muistuttaa. Voimat loppuvat vaatimusten keskellä, jos huolehtiminen myös omista tarpeista unohtuu.

Kaarina Blomsteria haastatteli Leena Welling
Ps. Kaarinan äiti nukkui pois varhain aamulla 19.11.2017.