Matka Satujen saarille

joulukuu 2, 2014

Satua kohti kun kuljetaan,
kaikki valppaina kuunnellaan.

Aallot ja tyrskyt vievät satujen saarille,
siellä sateenkaari taipuu veikeälle kaarelle.
Astutaan rantaan, märkään santaan,
jääkö hiekkaan jälki jalan,
kohta kertoa alan…

Mitä ihmeitä nähdä voit saarella satujen,
tanssia lintujen, kauniiden keijujen.
Kuulla voit loiskauksen aallokosta,
oliko neitonen meren vai tuliko ääni sammakosta.
Sihahdus, pihahdus, hönttöfantin törähdys,
jatkuu matkamme vielä, kunnes tulee pysähdys.

Keskellä saarta on puu täynnä taikaa,
ihmetellään hetki, käytetään aikaa.
Puussa on runko, vahva ja ylväs,
mielessä käy onko se satulinnan pylväs?
Rungosta oksat aurinkoon kurkottaa,
sateenkaari oksille ripottelee taikojaan.
Oksat keinuvat tuulessa, tanssivat lintujen laulussa,
nauraen odottavat auringon halausta.
Taikapuu keskellä satujen saarta, ihailee siis värikästä
sateenkaarta.

Aurinkoa halaa ja tiirailee salaa,
eläimiä, merenneitoja, keijuja hentoja,
puhaltaa tuleen tähtipölyn lentoa!

Aamumme alkoi Taikatorilta,
siellä Tilanteen haltijat tekivät taikoja.
Näyttivät suunnan Taikataimille,
osoittivat reitin Luovuuden luodolle.
Satusiemenet pienet lähtivät soutamaan,
kohti ihmeellistä satujen poukamaa

Aarresaarelle luotsasi Kapteeni Pötsi.
Pötsin arkussa kimaltavia aarteita,
Luovuuden luodolla kasvoi taikapuita.
Satu-voimaeläimet löytyivät helposti aivan,
siili näki kalliolta merirosvolaivan.
Kiitokset kuuluvat kaikille teille,
ihmeellisille, upeille, elämän aarteille!

Hanna-Leena Pellikka