Omaisena etäällä -logo

Mitä etäomaishoiva on opettanut minulle?

Törmäsin ensimmäisen kerran etäomaishoivaan maaliskuussa 2014, kun aloitin työskentelyn Etäomaispuoti-hankkeessa. Juuri tuolloin meillä alkoivat etäomaishoitajien vertaisryhmätapaamiset, joten pääsin hyvinkin nopeasti tutustumaan ihmisiin, jotka hoitavat omaisiaan etäälle. Eipä aikaakaan kun ihan lähipiiristäni paljastui myös etäomaishoitajia.

Koko kevään istuin kuunteluoppilaana etäomaishoitajien tapaamisissa. Kuuntelin, itkin kotona etäomaishoitajien murheille ja nauroin heidän mukanaan hyville ja hassuille asioille, joita he ryhmissä jakoivat. Syitä tilanteeseen joutumiselle oli monia: rakkaus, kunnioitus, velvollisuus ja pakko.

Se kuva, mikä minulle on tullut etäomaishoitajista kuulemani ja kokemani perusteella on, että he venyvät kuin purukumi ja pystyvät hoitamaan työn, läheisensä ja omat asiansa. Joskus jopa hoitamaan siinä sivussa lasten lapsetkin. He ovat yksinäisiä puurtajia ja kuin partiolaiset, aina valmiita auttamaan.

Etäomaishoiva on opettanut minulle kärsivällisyyttä, hetkessä olemista.”

He ovat arjen hallinnan ammattilaisia. Minuuttiaikatauluttajia. Asioiden selvittelijöitä ja järjestelijöitä. Käytännössähän etäomaishoivatilane on yhtä oppimista. Opetellaan ymmärrystä sairasta/sairautta kohtaan. Eteen voi tulla vaikka minkälaista asiaa, joista on otettava selvää ja selvittävä. Veroilmoitukset, kunnallinen kotiapu, edunvalvontavaluutukset… Lista on pitkä.

”Olen oppinut hahmottamaan paremmin, mihin pystyn ja mihin en ja se taas pidemmällä aikavälillä auttaa jaksamistani. Ja se meinaa vielä, että olen lakannut vertaamasta itseäni muihin ja yrittänyt hahmottaa kokonaistilannettani ja uupumustani, kuinka se vaikuttaa minuun ja suhtautua ystävällisesti siihen, että minä jaksan eri tavalla. Olen jättänyt pois kaiken turhan ajastani ja ajatuksistani.”

Huomasin, että huoli ja vastuu painoivat ryhmässä käyviä etäomaishoitajia ihan samoin tavoin kuin omaishoitajiakin. Aika ei riittä kaikkeen. Yleisesti tingittiin omasta hyvinvoinnista. Kuinka tärkeää olisikaan huomata, että siitä ei ainakaan saa tinkiä. Jos itse uupuu, ei jaksa auttaa ketään. Oman ajan ottaminen voi tuntua vaikealta, mutta se kannataa opetella. Ryhmässä etäomaishoitajat neuvoivat toisiaan laittaamaan jumpan tai vertairsyhmän ajaksi puhelimen kiinni kokonaan. Jos sen laittoi äänettömälle, tapaamisen jälkeen tuli suuri syyllisyys kun huomasi, että omainen on yrittänyt soittaa useita kertoja, vaikka varsinaista hätää ei ollutkaan. Myös omaiset oppivat ajan kanssa, että tähän aikaan ei kannata soittaa.

Meitä ihmisiä on monenlaisia ja on myös erilaisia lähestymistapoja etäomaishoivaan ja sen aiheuttamaan ajanpuutteeseen. Toisen laittaessa asioita tärkeysjärjestykseen ja opetellessa sanomaan ei:

Olen oppinut myös laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Teen sellaista, mikä tuntuu minusta hyvältä. Olen opetellut sanomaan myös ei.”

Toinen persoona opettelee hyväksymään, ettei kaiken tarvitse olla tip-top:

Minun on pitänyt oppia armollisuutta, kaikki ei tarvitse olla kunnossa.”

Kun vertaisryhmämme aloitti, oli etäomaishoitajien puhumisen tarve valtava. Puhuminen auttaa, vinkkasi myös eräs etäomaishoitaja:

Puhumisen opetteleminen asiasta työkavereiden ja ystävien kanssa sekä tietysti sisarusten kesken on ensiarvoisen tärkeää jaksamisen kannalta.”

Huolien ja murheiden jakaminen helpottaa oloa. Myös se kun huomaa, ettei olekaan asian kanssa ihan yksin, auttaa. Me Oulussa järjestämme jatkossakin vertaisryhmätapaamisia. Tapaamisten aikataulut löydät yhdistyksemme tapahtumakalenterista. Olemme perustaneet myös Facebookiin Omaisena Etäällä -ryhmän, joka on avoin kaikille etäomaishoitajille. Tarkoituksena on tarjota vertaistukea Facebookin kautta myös heille, joilla ei ole mahdollisuutta tulla tapaamisiimme.

Ei etäomaishoiva ole vain raskas kivireppu selässä. Se on myös läheisyyttä ja iloa. Sen sivutuotteena voi oppia esimerkiksi tuntemaan itsensä ja omat sukujuurensa paremmin. Kärsivällisyyttä, armollisuutta ja asioiden laittamista tärkeysjärjetykseen voi hyödyntää myös monessa muussa elämäntilanteessa. Kenties etäomaishoitajista kehkeytyykin arjen supersankareita, jotka tiedonhankinta- ja organisointitaidoillaan selviävät tilanteesta kuin tilanteesta ja pystyvät pitämään niin itsensä kuin läheistensäkin puolia.

Kirjoittanut Marjo Pekonen

Suomessa on yli 65000 ihmistä, jotka huolehtivat omaisistaan etänä. Me tuemme heitä.

Posted in Etäomaishoiva.