Opiskelijana järjestössä

Teksti Elina Sotaniemi, Oulun ammattikorkeakoulu

Kun aloitin harjoitteluni Oulun seudun omaishoitajat ja läheiset ry:ssä, oli järjestötyö minulle aivan vierasta. Ensimmäinen ajatukseni oli, että ”Apua! Mitä ihmettä järjestöissä tehdään?” Ajatus pyöri epämääräisesti siinä, että joudunkohan harjoitteluni ajan kirjoittelemaan raportteja. Nyt jälkeenpäin mietin huvittuneena omia mielikuviani järjestötyöstä. Miksi olin sellaista edes ajatellut? Vaikka minulla on työkokemusta muutamia vuosia vanhustyöstä sekä koulutukseni puolesta näkemystä erilaisista asioista, on jotenkin järjestöpuoli jäänyt minulle tuntemattomaksi. En ole osannut ajatella miten paljon järjestöillä on erilaista toimintaa – ja myöskin annettavaa juuri minulle.

Ja eihän se sitten mitään raporttien kirjoittelua ollutkaan, vaan harjoitteluni aikana olen saanut osallistua kaikkeen toimintaan ja palavereihin, joita on tullut vastaan. Olen myös itse saanut suunnitella ja järjestää erilaista toimintaa. Huomasin harjoitteluni aikana, että todella tärkeässä osassa yhdistys- ja hanketoiminnassa ovat hyvät suhteet ja yhteistyökumppanit. Työajasta iso osa kuluukin verkostoitumiseen ja yhteistyöhön toisten järjestöjen kanssa. Tämä myös siksi, koska hankkeet loppuvat aikanaan ja toiveena olisi tietysti, että hankkeiden toiminnat jäisivät elämään. Yhteistyökumppanit auttavat myös osaltaan kehittämään hanketta. Vapaaehtoiset toimivat myös merkityksellisessä osassa yhdistyksen toimintaa ja heitä arvostetaan, sillä yhdessä voimme saavuttaa enemmän.

Sen lisäksi, että yhteistyösuhteista pidetään huolta, järjestetään myös ihmisten toiveista lähtöisin olevaa toimintaa. Ryhmiä ja kursseja on lukuisia, joista perehdyin syvemmin kahteen: Elämäniloa-kurssiin ja Satuhierontaan.
Elämäniloa-kurssin aikana omaishoitajat kävivät läpi surua ja luopumista hoidettaviensa kuoltua. Kun pitkä matka oman puolison tai vanhemman kanssa päättyy, voi sen jälkeen seurata tyhjyyden tunne. Tunne siitä, etten ole enää hyödyllinen ja ettei minulla ole enää merkitystä tai tehtävää. On upea kokemus nähdä ihan vierestä, kuinka ihmiset ikään kuin voimaantuvat silmiesi alla. Suru väistyy vähitellen, kun asiat saadaan käytyä läpi vertaisryhmän kanssa, ja ilo syttyy uudelleen ihmisten sydämiin. Uusia ystävyyssuhteita syntyy ja katse suuntaa pikkuhiljaa tulevaisuuteen.

Tutustuin myös Satuhierontaan. Tämä oli minua sykähdyttävä kokemus. Kuinka niinkin luonnollinen asia kuin kosketus, voikaan luoda niin tärkeän ja ihanan tuloksen kuin vuorovaikutus; vailla arjen kiireitä ja vain läsnäolon hetkessä. Satuhieronnassa näin, kuinka tärkeä Satuhierontahetki oli sekä vanhemmalle että lapselle. Perheissä saattoi olla useita lapsia, mutta tämä hetki mahdollisti vanhemman keskittymisen vain yhteen, tiettyyn lapseen. Kosketus ja nähdyksi tuleminen ovat yksi ihmisen perustarpeista. Kosketuksella onkin suuri merkitys ihmiselle. Myönteinen kosketus voi eheyttää ja muun muassa rauhoittaa, esimerkiksi levottomia lapsia. Kosketuksella voi opettaa lapselle myös sitä, kuinka toista voi koskea. Satuhieronnan tavoitteena on positiivinen kosketus ja vuorovaikutus, ja että lapselle tulee tunne, että minä olen tärkeä ja vanhempi on läsnä juuri nyt ainoastaan minulle. Satuhieronnalla on myös lukuisia muita positiivisia vaikutuksia.

Eri ryhmien ja kurssien toiminnansuunnittelu ja – ohjaus kuuluvat myös toimenkuvaan. Oma persoonallisuus ja luovuus puhkeavat kukkaan paikassa, jossa voit itse vaikuttaa niin paljon siihen, millä tavalla työskentelet. On sekä valtaa, mutta myös vastuuta omasta työstä. Yhdistyksessä on käynnissä myös kolme erilaista raha-automaattiyhdistyksen tukemaa hanketta: ”Ihimisen Lähelle”, ”Hyvinvoiva perhe” sekä ”Etäomaispuoti”, Näistä kolmesta hankkeesta sain tutustua kahteen ensimmäiseen. Ja toki, kun puhutaan hankemaailmasta, on raporttien kirjoittaminen ja tilastointi tärkeässä osassa, mutta ennen kaikkea keskiössä on ihmisten hyvinvointi ja kehitystyö.

Heti ensikohtaamisella Oulun seudun omaishoitajat – ja läheiset ry:n työntekijöiden kanssa tunsin kuinka tervetullut olen työyhteisöön. Minulle tuli tunne siitä, että olen arvostettu ja tärkeä. Yhdistyksessä on lämmin henki, ja huomasin, että kaikilla on sama intohimo tehdä työtä ihmisten puolesta. Hei, sitähän täällä tehdäänkin: oikeaa hyvinvointia!

Järjestöissä pystytään hyvin ja kohdennetusti vastaamaan ihmisten ja perheiden tarpeisiin. Järjestöt ovatkin hyvänä tukena perheille, kunnan peruspalveluiden lisäksi. Järjestöjen kohdentama tuki on ihmisten tarpeista lähtevää tukea ja toimintaa, joka siten lisää ihmisten tunnetta osallisuudesta. Perheille järjestetään erilaista toimintaa, jossa ne saavat myös vertaistukea – joka omalta osaltaan lisää niiden hyvinvointia. Yhdistyksellä on erilaisia ryhmiä niin Ommaiskahaviloita, muskaria kuin Satuhierontaakin, ja vielä kaikkea tältä väliltä. Järjestöpuolella vain mielikuvitus on rajana.

Yhdistyksessä ja hankkeissa tehdään upeaa työtä. Kuntatyössä tai yksityisellä sektorilla työskennellessäni, olen jäänyt kaipaamaan tätä kiireetöntä tunnetta siitä, että saan olla vain läsnä ihmiselle, vailla arjen kiireitä. Ihan mahtava kokemus. Hanketyössä voi itse ideoida ja toteuttaa omia ideoitaan, jotka ovat ihmisten tarpeista lähtöisin. Täällä yhdistyksessä työskennellään sekä omaishoitajien että heidän hoidettaviensa parissa, kuten myös lapsiperheidenkin hyvinvointia tukien.

Nyt, kun minulle on tullut enemmän elämänkokemusta, niin äitinä olemisesta kahdelle lapselleni, kuten ikänikin puolesta, olen oppinut näkemään asioista harmaan eri sävyt; ymmärtämään paremmin erilaisia lähtökohtia, perheitä ja perheolosuhteita. Tämä on auttanut minua omassa opiskelussani, sekä erilaisten ihmisten kohtaamisessa. Positiivista on, että täällä pystyn hyödyntämään omaa ammattitaitoani mahdollisimman laaja-alaisesti. Minulla on kohta kolme ammattia. Ilokseni huomaan, etteivät ne ole menneet hukkaan vaan koen, että voin jokaista ammattiani hyödyntää tulevassa työssäni, joka saattaa hyvinkin olla järjestömaailmassa.

Posted in Vapaaehtoistoiminta, Vieraskynä and tagged .