Päiväkirjamerkintä: Lokakuun 19. päivä

marraskuu 1, 2016

Aamuvirkkuna ihmisenä tapaan tulla töihin muuta tiimiämme aiemmin ja usein toimistolla on hiljaista ja pimeää, kun ovesta astuu sisälle. Toisinaan niin kuin tänä aamuna omaishoidonohjaajamme Heini oli jo valaissut toimistotilat. Pimeinä syysaamuina on erityisen mukavaa, kun joku on jo tuonut valon toimistolle.

Aamuni alkavat kovin rutiininomaisesti: tietokoneen käynnistyessä tulee katsottua ylimalkaisesti sähköpostit läpi työpuhelimesta ja kammettua kalenterit laukusta työpöydälle. Sähköposteihin vastailun jälkeen siirryin Oulun seudun Ammattikorkeakoulun Optima-alustalle, jossa vastailen opiskelijoiden kysymyksiin koskien tulevaa Satujen Saaret -menetelmäpäivää. Aamupäivän ohjelmassa oli tutustua ja täyttää Innokylä –palvelussa olevaa lomaketta samaisesta päivästä. Kaiken maailman toimintoihin, hankkeisiin ja innovaatioihin luodut yhteneväiset lomakkeet aiheuttavat varsin erinomaisen aivomuljahduksen, kun yksittäisen toiminnon periaatteita yrittää lomakkeille kuvata.

Tänään, niin kuin yleensäkin, tulin autolla töihin. Tänään autoilulle oli kuitenkin parempi syy kuin yleensä muina aamuina. Iltapäivällä pidettiin Ihimisen lähelle -hankkeen loppuseminaari Nallikarissa. Aamupäivällä Ommaiskahvilaa oli vetämässä vapaaehtoisemme Eeva, joka oli lähdössä täältä Ommaiskortteerilta mukaani seminaariin. Kävimme mutkan Intiössä ja haimme mukaamme vielä yhdistyksen hallituksen puheenjohtajan, Tainan. Automatka meni leppoisasti vanhoja kotipaikkoja muistellen.

 

Tunnelma seminaarissa oli lämmin ja iloinen puheensorina valtasi pöytäkunnat nopeasti. Juontajaksi ilmestyi estradille Hertaksi esittäytyvä nukke, jonka sanaileva persoona sai yleisön naureskelemaan hersyvästi. Hertan lisäksi estradilla nähtiin ja kuultiin muutamia Ihimisen lähelle -hankkeen yhteistyökumppaneiden kertomuksia aikainsaatossa tehdystä yhteistyöstä. Tarinoiden ohella nähtiin kuvakavalkadi hankkeen toiminnasta. Vaikka sivusilmällä täältä toisen hankkeen puolelta on voinut havainnoida, että Minna, Leena ja Marja ovatkin olleet paljon liikenteessä lähikunnissa, niin silti se Ommaiskahviloiden ja muiden toimintojen määrä, joita he ovat olleet vetämässä, yllätti!

Ehdin käydä lyhyen mutkan toimistolla ennen lähtöä Kaakkurin yhden vanhemman perheiden Olohuoneeseen. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun osallistuin tähän hanketoimintoomme, joten paikkakin oli hetkellisesti hieman hakusessa, onnekseni kirkot ovat kohtalaisen näkyviä paikkoja. Työkaverini Maiju tuli Kaakkuriin kodin kautta, joten tätäkään oljenkortta ei ollut käytettävissä paikalla haahuillessani. Työkavereiden pohjustamana odotin riehakasta iltaa lasten kanssa. Olohuoneessahan on vanhemmille suunniteltua ohjelmaa, jonka aikana lastenhoito on järjestetty. Loppujen lopuksi ilta sujuikin piirtelyn, askartelun ja pelaamisen merkeissä hyvin rauhaisasti. Illan kohokohtana oli Olohuoneen lopuksi syötävä yhteinen iltapala lasten ja vanhempien kanssa.

Kellon lyödessä puolta kahdeksaa lähdettiin Maijun kanssa viimein ajelemaan kohti kotia ja omaa aikaa.

Työpäiväänsä muisteli Tiia