Aamuvarhaisella, kun kaurapuuro on syöty ja muutkin aamutoimet tehty, suuntaan kohti onnikkapysäkkiä. Onnikka lähtee Lumijoen idyllisestä keskustasta ajallaan ja ennen Liminkaa voi näin keväällä ihailla muuttolintuja. Joutsenia ja hanhia on ollut runsaasti ja paljon muitakin. Siinä vaiheessa ei vielä työasiat ole mielessä. Suunnilleen Kempeleen kohdalla herättelen ajatukset tulossa olevaan työpäivään, sillä töihinhän tässä olen menossa.
Ommaiskortteeriin saavun normaalisti viimeistään varttia vaille kahdeksan. Takki naulakkoon, tietokone auki ja työkännykkä samoin, siitä se työpäivä alkaa. Ensiksi luen sähköpostit. Pariin postiin on vastattava ja pari muuta odottamaan tarkempaa miettimistä.
Sitten minun onkin kiiruhdettava yhteistyökumppania tapaamaan. Ehdin hyvissä ajoin paikalle. Aloitamme ensin kahvihetkellä koko henkilökunnan kanssa. Kerron Etäomaispuoti-hankkeen kuulumisia. Paikalla olevista pari tunnistaa olevansa etäomaishoitajia. Keskustelu on muutenkin antoisaa ja käymme läpi monta etäomaishoivaa koskevaa kysymystä. Lopuksi keskustelen kumppanimme esimiehen kanssa mahdollisesta yhteistyöstä myös uudessa hankkeessa, jossa paneutuisimme etäomaishoitajien asiaan vielä syvemmin.
Kello on jo yli kymmenen, kun olen taas Ommaiskortteerissa. Keskustelen työkaverin kanssa hetken tapaamisen annista. Kiinnostusta yhteistyöhön oli ja etäomaishoitajien asia koettiin tärkeäksi. Tämä on meistä tärkeää, vielä kun saadaan sopimus yhteistyöstä. Tällaista tämä on, täytyy malttaa, että päätökset syntyvät ajallaan.
Käyn syömässä kunnon aterian, että jaksan iltapäivän tehdä projektisuunnitelmaa. Suunnittelemme tiimini kanssa uutta hanketta, sillä Etäomaispuoti-hankkeemme päättyy tämän vuoden lopussa. Projektisuunnitelman teko on omanlaisensa homma; miten saisimme hyvät ajatukset hakemukseen niin, että rahoittaja RAY:lla ne ymmärretään? Toimenpiteitä ja tavoitteita mietitään, valmista tulee vähitellen. Tärkeää on, että saamme näkyville sen, mitä etäomaishoitajat toivovat ja tarvitsevat tuekseen etäomaishoivassaan.
Loppupäivästä vielä on vastattava muutamaan sähköpostiin, seuraavan päivän esittelyn viimeistely ja materiaalien kerääminen. Päivän aikana on taas ehtinyt monta asiaa tehdä, mutta huomennakin riittää asioita tehtäväksi. Työt eivät tekemällä lopu, mutta eteenpäin mennään. Asioiden muutos on kuitenkin tuskastuttavan hidasta. Kehittämishankkeessa työskentely opettaa kuitenkin kärsivällisyyteen.
Neljän jälkeen on edessä onnikkamatka kotiin. Mukavaa istua ison auton kyydissä, jota ammattikuski ajaa. Kotimatka sujuu ja viimeistään Tupoksen kohdalla ajatukset kääntyvät kotiin. Illalla on vielä yksi kokous ennen kuin voi rauhoittua yöpuulle. Yksi työpäivä on takana ja uusi odottaa, siis elämä jatkuu.
Silvo Nybacka