Tietoa erityisperheistä

Vanhemmuus on elämän pituinen rooli ja se kehittyy lapsen kanssa. Lapsi kehittyy vuorovaikutussuhteessa ympäristönsä kanssa, jonka keskeinen ja tärkein kasvuympäristö on lapsen koti ja perhe.

Erityisperheeksi määritellään perhe, jossa on yksi tai useampi erityistä tukea tai hoivaa tarvitseva lapsi tai nuori. Erityislapsen vanhemmuus on usein haastavaa. Monille vanhemmille osaamattomuus erityislapsen vanhempana voi tulla jo varhain vallitsevaksi tunteeksi. Vanhemmat kohtaavat ympäristönsä suhtautumisen lapsen erilaisuuteen ja joutuvat samalla kohtaamaan myös omat tuntemuksensa ja asenteensa vallitsevaan tilanteeseen. Erityislapsiperheiden arjessa voi olla mukana monia perhettä kuormittavia emotionaalisia, taloudellisia ja sosiaalisia tekijöitä. Vanhemmat saattavat uupua, ja jatkuva huoli lapsesta vaikuttaa koko perheen arkeen.

Sisaruus tuo elämään paljon iloa, oli hän sitten vammainen tai ei. Kun sisaruutta sävyttää vammaisuus, on lasten vanhemmilla suuri vastuu myös vammattomasta sisaruksesta. Sisaruussuhde on elämän mittainen, arvokas ja jokaiselle yksilöllinen kokemus. Vanhempien tehtävänä on antaa sisaruudelle paitsi tukea, myös rauhaa ja aikaa kehittyä.

Kaikkien vanhempien suurin toive on saada perheen jokapäiväinen elämä mahdollisimman sujuvaksi. Kun arki on järjestyksessä, vanhemmilla on voimavaroja lasten kehityksen tukemiseen, omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen ja parisuhteeseen. Kun ammatti-ihmisten ja vanhempien tiedot ja taidot otetaan yhteiseen käyttöön, toteutuu yhteinen vastuu lapsesta.