Viime päivinä on keskusteltu erilaisista verosuunnittelun mahdollisuuksista, joita käytetään verojen pienentämiseksi. Näyttää siltä, että toiminta on laillista, mutta moraalia ja eettisyyttä ehkä puuttuu. Olen pohtinut, miten omaishoitajat ja etäomaishoitajat voisivat suunnitella verotustaan, mikäli sekin olisi mahdollista. Hehän ovat niitä, jotka pienellä tuella tai kokonaan ilman minkäänlaista tukea pitävät huolta omaisestaan tai läheisestään.

Asun pitkän matkan päässä vanhemmistani, joiden hoivaa ja huolenpitoa kuitenkin joudun järjestelemään. Isäni halvautui ja heidän kotitilanteensa muuttui kerralla. Isän akuuttihoidon aikana sairaalassa kauheinta oli välimatka eli huoli siitä, miten asiat järjestyvät. Läheisen pitää lisäksi miettiä, millä pääset kulkemaan sopivaan aikaan häntä katsomaan ja siten, ettei työasiat ja oma perhe kärsi. Kuitenkin kävin viikoittain kerran tai kaksi kertaa isää katsomassa.

Etäisyyden lisäksi huoli siitä, miten asiat hoituvat ja miten häntä hoidetaan, oli suuri. Huomasin, että monella hoitopaikalla puuttui tieto siitä, miten AVH-kuntoutujaa pitäisi auttaa, vaikka heillä oli perusterveydenhuollon koulutus taustalla. Jatkokoulutus ja sairauskohtainen tietämys oli välistä aika onttoa. Itse hain lisätietoa netistä sekä liityin useaan yhdistykseen. Aivoliitosta on saatavissa hyvää apua sekä lakimiehen tukea tarvittaessa. Tätä apua on tarvittukin usein, sillä hoitoalan ihmisten lisäksi huomasin, ettei kuntien edustajilla ole tarvittavaa lain tuntemusta ja usein vammaista yritetään rinnastaa vanhukseen, vaikkei hän vanhuksen kriteerejä täyttäisi edes ikänsä puolesta. Tämä taistelu oikeuksien puolesta oli se rasittavin ja ärsyttävin.

Omaishoitotilanne on jokaisessa perheessä omanlainen ja erityinen. Hoidettava omainen voi olla lapsi, aikuinen tai vanhus. Omaishoitajalta vaaditaan paljon ja joskus voi käydä niin, että vasta väsymys, uupuminen tai sairastuminen herättävät hoitajan huolehtimaan myös omasta hyvinvoinnistaan. Tukea ja apua jaksamiseen kannattaa hankkia ajoissa kaikkien mahdollisten kanavien kautta, ja ehdottomasti myös kirjallisuudesta. Seuraava lista muutamasta kirjasta jotka kertovat vaikeista ja vaativista omaishoidollisista tilanteista tai hoitajan omasta jaksamisesta:

Tänä viikonloppuna otan aikaa itselleni ja vietän aikaa perheeni kanssa. Kun on oma perhe ja ihana ensimmäinen lapsenlapsi ja toisaalta iäkkäät vanhemmat, niin miten jakaa aikansa tämän kaiken kesken? Oman jaksamisen kannalta on tärkeää, että ajattelee itseään. Se ei ole itserakkautta, vaan itse rakkautta. Sanojen välillä on välilyönti. Jos ei itse pidä itsestään huolta ja ota aikaa sinne, mikä on itselle tärkeää, ei jaksa.

Oululaisen Lidia Harjun kaksoissisar, Olga, asuu halvaantuneena Volgogradissa. Venäjällä, jossa ei ole kunnon sosiaaliturvaa, vammautuneista ja vanhuksista huolehtivat sukulaiset. Olgalla ei ole ketään, joka kykenisi häntä turvallisesti ja säännöllisesti hoivaamaan ja auttamaan päivittäisissä toimissa. Lidia-sisaren huoli ja hätä on kova, sillä ilman maahanmuuttoviranomaisen myönteistä päätöstä Olga ei voi tulla Lidian luokse, vaikka molemmat sitä hartaasti toivoisivat. Lidia on sisarensa etäomaishoitajana toiseen maahan.

Voisitko sinä olla pieneksi avuksi hänelle, joka hoivaa kaukana asuvaa omaistaan? Tai voisitko olla avuksi naapurille tai kylänmiehelle, jonka sukulaiset asuvat kaikki kaukana, toisessa kaupungissa?

Oulun seudun omaishoitajat ja läheiset ry ja Oulun kaupungin työllisyyspalvelut järjestivät marraskuun 6. päivä tiedotustilaisuuden työikäisille omaishoitajille. Tarjolla oli perustietoa omaishoitajien yhdistystoiminnasta, omaishoidon tuesta, etäomaishoitavasta sekä työllistämisen vaihtoehdoista. Tässä lyhyt kooste tilaisuuden tietopaketista.

Kiitoksia voin kuitenkin antaa työpaikalle, se on joustanut tarpeen tullen. Olen kertonut avoimesti tilanteestani työpaikalla, on ollut pakkokin. Omaan työuraani etäomaishoiva on vaikuttanut siten, etten ole voinut ja jaksanut ottaa erityisiä vastuualueita työssäni hoitaakseni, enkä ole jaksanut hakeutua pitempiin koulutuksiin.