Olen Hanna-Leena Suorsa, varhaiskasvatuksen maisteriopiskelija Oulun yliopistosta. Teen varhaiskasvatuksen asiantuntijuutta syventävän harjoittelun Hyvinvoiva Perhe -hankkeeseen, Oulun seudun omaishoitajat ja läheiset yhdistykseen.
Hyvinvoiva Perhe HYPe -hanke kuuluu Emma ja Elias -avustusohjelmaan, joka on Ray:n rahoittama. Emma ja Elias avustusohjelmassa mukana olevat hankkeet tukevat ja kehittävät lapsiperheiden hyvinvointia. Hankkeet liittyvät mm. seuraaviin teemoihin: Isyys, monikulttuurisuus, lastensuojeluasiakkaiden voimauttaminen ja tukeminen, ennaltaehkäisevä perhetyö, erityistä tukea tarvitsevien perheiden tukeminen, lasten kasvun tukemista ja syrjäytymisen ehkäisyä.
Sain mahtavan mahdollisuuden lähteä hankkeen mukana Joensuuhun Emma & Elias verkostopäivään 13.6.2016 ja Lastensuojelun kesäpäiville 14.-15.6.2016. Lähdimme sunnuntaina puolen päivän korvilla, ajokeli oli mitä mainioin ja kuski ajeli turvallisesti. Mielenkiinnolla odotin mitä tuleman pitää. Verkostopäivään Joensuun Ilosaaren ravintola Kerubiin osallistui mittava määrä Ray:n rahoittamassa Emma ja Elias avustusohjelmassa mukana olevia hankkeita.
Ennen tätä harjoitteluani minulla ei ollut mitään kokemusta hankemaailmasta. Minuun teki suuren vaikutuksen se positiivinen energia, palo ja motivaatio joka ihmisillä verkostopäivässä oli. Mukana olevien ihmisten asenne oli niin innostunut ja energinen. Asiat joiden parissa työskenneltiin, koettiin oikeasti tärkeäksi ja asioita haluttiin oikeasti kehittää. Yhteistyö oli innostunutta, avointa ja sitoutunutta.
Olin jo ennen reissua perehtynyt hankkeisiin, niin olin aika hyvin perillä siitä missä mennään. Innostuin aiheista jo niistä lukiessani ja oli mielenkiintoista päästä lähietäisyydeltä seuraamaan ja tutustumaan enemmän.
Vaikutuksen minuun on tässä harjoittelussa tehnyt se asenne mikä ihmisillä yhdistyksissä ja hankkeissa on. Asennetta kuvaa hyvin ”Mennään läpi vaikka harmaan kiven”- positiivisessa mielessä. Vaikka rahoitus on aina välillä epäselvää niin tavoitteita ja suunnitelmia tehdään ja usko on vahva. Työntekijöillä on positiivinen ja luottavainen asenne ”kaikki järjestyy”. Sen eteen tehdään positiivisella energialla töitä. Tämä välittyi vahvana myös Emma ja Elias verkostopäivässä.
Lastensuojelun kesäpäivät Joensuussa 14.-15.6.2016
Lastensuojelun kesäpäivien teemana tänä vuonna oli rajat ylittävä yhteistyö. Tämä tarkoittaa, että kaikki tahot tekisivät yhdessä työtä lapsen edun ja hyvinvoinnin tueksi. Pyritään pois tukitoimien pirstaleisuudesta. Pyritään tietämään mitä muut sektorit ja työntekijät lapsen ja perheen kanssa tekevät. Lapsi- ja perhepalveluita ollaan kehittämässä yhteistyön raja-aitojen madaltamisen suuntaan. Lapsen ja perheen osallisuus nähdään myös keskeisenä hyvinvoinnin tukemisessa. Alaseminaareissa pienemmissä kokoonpanoissa puhuttiin mm. isyydestä, kiusaamisesta, lapsista väkivallan kokijana sekä erityisen tuen tarpeesta perheessä.
Kesäpäivät oli mielenkiintoinen, enemmän informatiivinen luentopainotteinen kokonaisuus. Alun perin hieman jännitin, kun nimenä oli lastensuojelun kesäpäivät, että kuinka rankkoja aiheita tullaan käsittelemään. Tästä ei lopulta ollut huolta, sillä yleisesti tunnelma oli positiivinen ja kehittämiseen tähtäävä. Toki alaseminaareissa oli myös rankempia aiheita mutta niihin pääsi omilla valinnoilla vaikuttamaan, mihin alaseminaareihin itse osallistuu.
Kokonaisuudessaan reissu oli oikein onnistunut ja mahtava kokemus. Verkostopäivästä meille jäi käteen mm. uusia ideoita kehittää toimintaamme edelleen. Keskustelimme yhteistyökumppaneiden kanssa mahdollisista uusista yhteistyökuvioista ja jaoimme ideoita toinen toisillemme. Lastensuojelun kesäpäivien tuomisina tuli mukaan osallisuuden merkitys. Tämähän on ollut olennaisena osana jo aiemmin yhdistyksen toimintaa. Tällä kertaa osallisuutta käsiteltiin lasten näkökulmasta. Kesäpäivien lasten osallisuuden puheenvuorossa tuli esille kuinka tärkeää lapsen on päästä vaikuttamaan hänen omaa elämäänsä koskeviin asioihin. Puheenvuorossa muistutettiin että lapsen osallisuus ei tarkoita, että lapsi itse päättäisi omista asioistaan vaan että hänellä pitää olla mahdollisuus vaikuttaa omaa elämäänsä koskeviin asioihin. Häneltä pitää kysyä asioita hänen ikä- ja kehitystasoaan vastaavalla tavalla. On aikuisen vastuulla kysyä niin, että lapsi ymmärtää mitä häneltä kysytään ja mihin kysymys liittyy. On myös aikuisen vastuulla tehdä parhaansa ja ponnistella ymmärtääkseen mahdollisimman täydellisesti ja oikein mitä lapsi vastaa. On myös aikuisen vastuulla ottaa lapsen kertoma huomioon lapsen elämää koskevassa päätöksenteossa.
Hanna-Leena Suorsa