Omaisena etäällä -logo

Etäomaishoitajan tarina: Syyllisyys kulkee vierellä

Tänä viikonloppuna otan aikaa itselleni ja vietän aikaa perheeni kanssa. Kun on oma perhe ja ihana ensimmäinen lapsenlapsi ja toisaalta iäkkäät vanhemmat, niin miten jakaa aikansa tämän kaiken kesken?  Oman jaksamisen kannalta on tärkeää, että ajattelee itseään. Se ei ole itserakkautta, vaan itse rakkautta. Sanojen välillä on välilyönti. Jos ei itse pidä itsestään huolta ja ota aikaa sinne, mikä on itselle tärkeää, ei jaksa.

Nyt ajattelen näin siksi, että viime viikonloppuna tein kotihoitotöitä monta tuntia vanhemmillani. Siinä roskia viedessä väsymys iski tajuntaan. Tiesin, että monta työtä on vielä tekemättä ennen kuin starttaan autoni kotia kohti, esimerkiksi organisoida äidin ensi viikon silmäpoliklinikalla käynti. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja ihana olisi ollut mennä hiihtämään. Niin, onko kotitöiden organisoinnissa jotakin vikaa vai onko itsessä vikaa?

Myönnän, että pakkohan minun ja sisareni ei ole ottaa vastuuta vanhempien kotona selviytymisestä, mutta jos emme huolehtisi joka viikonloppu seuraavan viikon asioista, siirtyminen ulkopuoliseen hoitoon on edessä. Kuitenkin se, että jatkamme heidän elämäänsä kuuluneita tuttua rutiineita ja heille tärkeitä asioita, niin heidän elämänsä jatkuu suhteellisen onnellisena. Eihän minun esimerkiksi tarvitsisi mehustaa mehua kotimarjoista, saahan sitä kaupastakin mehua! Entä roskien kierrätys, se on ekologista, mutta onko pakko? On, sanon minä, se on ollut tärkeää aina isälleni, että tavarat kierrätetään ja viedään oikeaan keräyspisteeseen, ja onhan se siirtynyt myös minulle kodin opetuksena.

Silti tunne, joka kulkee melkein koko ajan mukana, on syyllisyys ja riittämättömyys. Olenko tehnyt kaiken, minkä on pitänyt ja olenko muistanut ottaa kaiken huomioon, että arki sujuu? Kun yksi viikonloppukäynti jää väliin, tietää että jääkaapissa on poistettavia ruokia ja äidin vaatteet likaisina jossakin kaapin hyllyssä. Löytyyhän ne sieltä, ei siinä mitään. Syyllisyyden tunne täytyy myöntää itselle, että se silloin tällöin tunkee mieleen sekä hyväksyä riittämättömyytensä. Jos hoitamattomista asioista ei ole haittaa heille itselleen, niin tuleeko vaatimus minulta ja onko pohjalla oma syyllisyys vai mikä? Itselläni on kuitenkin hyvä tilanne, kun minä väsyn, niin sisko jaksaa ja sitten toisin päin, jos hän väsyy. Aina ei sisarussuhteet ole kunnossa.

Mutta nyt jaksaa, kun vapaa viikonloppu on edessä!

 

Kirjoittanut Annamaija Saastamoinen

Suomessa on yli 65000 ihmistä, jotka huolehtivat omaisistaan etänä. Hän on yksi heistä.

Posted in Etäomaishoiva.