Viinijärvellä asuva Tuula Hanikka 73, toimi vanhempiensa etäomaishoitajana vuosina 2008–2013. Tuona aikana hän matkusti usein 500 kilometrin päässä sijaitsevalle Loimaalle, sillä Hanikan oma elämä oli asettunut miehen myötä Pohjois-Karjalaan. Sisaruksia ei ollut jakamassa vastuuta ja etähoitajuus alkoi äidin kunnon romahdettua, jolloin hän alkoi tarkkailemaan äidin kuntoa ja järjestämään lääkärireissuja. Etähoitajana hän piti myös yhteyttä lääkäreihin ja kotisairaanhoitoon, sekä haki sosiaalituet ja hoiti pankkiasiat. Loimaan lähellä asuva serkku ja vanhempien oma naapuri auttoivat jonkin verran hoitovastuussa.
– Minua tarvittiin myös valvomaan äidin etua viranomaiskontakteissa, sillä lääkärissä saatettiin tarjota pillereitä ilman lisätutkimuksia. Tutkimuksia oli osattava vaatia itse. Isän hoidon kohdalla petyin kotisairaanhoidon valvontaan, sillä he eivät tiedottaneet minua siivouksen tarpeesta. Äidin kuoltua kodin siisteys pääsi joskus todella surkeaksi. Jatkuva huono omatunto oli myös vaikeaa sekä tunne siitä, ettei pysty tekemään kaikkea mitä voisi tehdä. Sukulaisetkin lietsoivat riittämättömyyttä huomauttelemalla poissaolostani. Ajanjakso oli vaikea myös siksi, että toimin jo silloin mieheni omaishoitajana, Tuula sanoo.
Hanikan mielestä omaishoito on palkitsevaa ja se käy elämän tarkoituksesta, sillä hänellä ei ole omia lapsia. Monessa vertaisyhdistyksessä toimimalla hän saa myös kaipaamaansa sosiaalista tukea.
– Kuulun Joensuun seudun Omaishoitajien hallitukseen ja vedän yhdistyksessä myös lukupiiriä. Muiden samassa tilanteessa olevien tukeminen tuntuu aina vain tärkeämmältä.
Etähoitajalle ei ole tarjolla taloudellista tukea eikä hän sellaista silloin kaivannutkaan, sillä hän ei mieltänyt itseään etäomaishoitajaksi. Nykyisin hän pitää etähoitajien matkakustannusten tukemista tärkeänä. Isälleen hän olisi myös kaivannut vaikka seurakunnan järjestämää vapaaehtoista ystäväpalvelua, sillä isä oli yksinäinen äidin kuoltua, Tuula toteaa.
Oulun Seudun Omaishoitajat ry:n teettämän tutkimuksen mukaan Suomessa on arvioitu olevan yli 65 000 etäomaishoitajaa. Hoitaja voi olla aikuisen sijaan myös nuori, joka kotoa muutettuaan jatkaa perheenjäsenen asioiden hoitamista opiskelupaikkakunnalta käsin. Huolenpito tapahtuu pääasiassa puhelimen ja muun teknologian avulla, mutta paikalla ollessa hoivattavan kotona saatetaan tehdä samoja hoitotoimenpiteitä kuin hoitolaitoksissa.
Moni ei tiedä olevansa etäomaishoitaja, vaikka toimittaa säännöllisesti läheistään koskevia asioita ja pitää huolta hänen arkensa sujuvuudesta. Laitoshoitoon joutuminenkaan ei vapauta etähoitajaa vastuusta, vaan luottohenkilöksi valikoitunut jatkaa usein yhdysmiehenä laitoksen ja kodin välillä.
Etäomaishoitaja ei saa taloudellista tukea, vaikka hoivasuhteesta aiheutuu matkakuluja ja pitkiin matkoihin saatetaan tarvita palkatonta vapaata. Työn joustavuus onkin vaativissa etäomaishoito- asetelmissa niin oleellista, että jouston puuttuminen voi estää työelämään kiinnittymisen kokonaan tai pakottaa hoitajan tilapäistöihin.
Hoitajan rooli on muuttunut myös entistä tärkeämmäksi, sillä yhteiskuntaa ei pidetä enää ensisijaisena hoivanantajana, vaan perheiden on kyettävä antamaan apua itse tai hankkimaan sitä julkiselta, yksityiseltä sekä kolmannelta sektorilta vastuullisesti ja oikea-aikaisesti. Oulun Seudun Omaishoitajat ry:n toiminnanjohtaja Minnamaria Salmisen mukaan etäomaishoitajat pitäisikin tunnistaa ja tunnustaa virallisesti.
– Etäomaishoitajia voitaisiin tukea taloudellisesti matkakulujen verovähennysoikeudella tai muulla matkatuella. Arvostus voisi näkyä myös etähoidon uutena maksuluokkana omaishoidontuen alla, ja kaikki omaishoitotyö olisi saatava osaksi perusturvaa, sillä kriteerit ovat nykyään kuntakohtaisia ja harkinnanvaraisia, Salminen ehdottaa.
Hämeenlinnan Seudun Omaishoitajat ry:n OmaisOiva työntekijän Susanna Kollanuksen mukaan etähoitajan työtä voisi tukea myös kunnallisen kotisairaanhoidon ja lääkkeiden jakamisen palveluilla. Jaksamista ja virkistystä toisi myös vaikkapa edullinen liikuntakortti.
Lisätietoja ja paikallistoimintaa etäomaishoitajille
Joensuun seudun omaishoitajat ry:n toiminnanjohtaja Seija Ollaranta kannustaa tulemaan mukaan paikallisyhdistyksen vertaisryhmiin ja tapahtumiin. Etäomaishoitajille voidaan järjestää myös kohdennettua toimintaa jos ryhmälle on kysyntää. Yhdistyksellä on käynnissä myös erityisesti nuorille omaisille tarkoitettu ALISA projekti, jossa halutaan tavoittaa lapsia ja nuoria, joiden perhettä on kohdannut vanhemman tai muun perheenjäsenen vakava fyysinen tai psyykkinen sairaus, päihderiippuvuus, vammautuminen tai muu terveydentilaan liittyvä haaste. Projekti kattaa Pohjois-Karjalan alueen.
Etäomaishoidosta löytyy lisätietoja myös Oulun Seudun Omaishoitajat ry:n nettisivuilta, johon on koottu ”Opas etäomaishoivasta” sekä ”Puhu ja ennakoi” – oppaat. Sivulla on myös ”Testaa oletko etäomaishoitaja”- testi.
Tanja Litmanen