Omaisena etäällä -logo

“Joko sulla on etäomaishoidettava?”

“Joo”

Olen ollut tietämättäni etäomaishoitaja jo vuodesta 2010. Tiedostaminen asian terminologian tiimoilta alkoi vasta vuonna 2014, jolloin huomasin mediassa termin etäomaishoitaja. Etäisyyttä minun ja hoidettavani välillä on tarkalleen 298 km, joten etänä työskentely on tullut tutuksi. Myös kunnallinen sosiaali- ja terveydenhuollon byrokraattinen järjestelmä on tullut tutuksi, kaikkine hyvine ja huonoine puolineen. Haja-asutusalueella asuva, kroonista etenevää sairautta sairastava yksinelävä reilu kuusikymppinen hoidettavani on malliesimerkki kunnan kotona asuvasta “vanhuksesta” joka ei ikänsä puolesta ole vanhus mutta tarvitsemiensa palvelujen vuoksi kyllä. Ja tämä ei ole mitenkään helppo yhtälö. Tästä yhtälöstä kerron myöhemmin lisää, nyt haluan kertoa etäomaishoitajuuden vaikutuksista perheeseeni ja lähisukulaisiin.

On lähes sanoittamattoman karseaa nähdä ennen niin pystyvän ja itsenäisen läheisen sairauden myötä muuttuvan. Muuttuvan fyysisesti, henkisesti, erakoituvan sosiaalisesti, harhailevan ja sekoilevan tuttujen asioiden kanssa, eläen menneessä. Nähdä läheltä ja hiljalleen pakon edessä hyväksyä, siltikään menettämättä otetta, miten persoonallisuus pienenee ja pirstaloituu. Välillä peilistä näkyy tuttu mies, välillä eksyksissä oleva muukalainen.

Sekä mieheni että minä olemme isiemme etäomaishoitajia. Omalle väsymiselle, tunnemyrskylle ja faktojen näkemiselle on tilaa. Koen että etäomaishoitajuus on lähentänyt meitä. Jaan etäomaishoitajuuden myös minua vielä kauempana asuvan veljeni kanssa. Hänellä on etäisyyttä isäämme 334 km. Liekö välimatkoista johtuvaa mutta juuri minä olen lähiomainen, isäni pyynnöstä. Vuorovaikutus veljeni kanssa on mutkatonta ja suoraa, koen että olemme voimavaroina toisillemme, pystymme puhumaan asioista. Käymme vuorotellen isän luona ja sovimme, mitkä asiat kumpikin hoitaa. Minulla on päävastuu isän hoidollisista ja sosiaalietuusasioista, veli hoitaa ja “kauko-ohjaa” paljon käytännön asioita kuten isän talon lämmitys. Taloudellisen edunvalvonnan halusimme ulkoistaa yleiselle edunvalvojalle. Tämä sen vuoksi että vältytään sisarusten välisiltä riidoilta ja epäluulolta jo etukäteen ja raha-asioista huolehtii ammattilainen, isän oikeusturvan vuoksi. Myös ruuhkavuosia elävään kahteen pikkulapsiperheeseen ei edunvalvojan rooli kovin helposti istu eikä kumpikaan lapsista halunnut ottaa vastuulleen isän varallisuuden hoitoa. Itsekästäkö? Jaakobin painin jälkeen omalta kohdaltani voin sanoa että oikea ratkaisu.

Kirjoittaja Sari Kronqvist

Posted in Etäomaishoiva.