Olen tänä kesänä miettinyt paljon etäomaishoitajia ja etäomaishoivaa. Suurimpana syynä tähän on varmaan maaliskuussa alkanut työni Oulun seudun omaishoitajat ja läheiset ry:ssä Etäomaispuoti-hankkeen viestintäkoordinaattorina, jonka myötä olen saanut tutustua asiaan tarkemmin. Mutta myös oma elämäntilanteeni vaikuttaa asiaan, sillä vaikka sana etäomaishoiva olikin minulle töiden alkaessa uusi, oli sen sisältämä asia minulle tuttu.
Omat vanhempani ovat vielä terveitä ja hyvässä kunnossa, mutta asuvat toisella paikkakunnalla. Työni puitteissa olen kuitenkin alkanut pohtia tulevaa. Työstämme hankkeessa opasta, kuinka ennakoida asioita etäomaishoivatilanteissa ja tämän oppaan teon mukana olen käynyt ajatuksissani asioita läpi ja miettinyt kuinka itse toimisin etäomaishoitajana näissä tilanteissa.
Olen myös useasti miettinyt omaa mummoani. Hän on nyt jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen, mutta asui eläessään noin 100 km:n päässä perheestäni. Mietin nyt vanhempieni näkökulmasta tätä tilannetta ja miten jopa minusta, lapsesta, tuntui ikävältä lähteä hänen luotaan vierailujen päättyessä. Mummulla oli onneksi ystävä, joka kantoi hänestä huolta loppuun saakka, joten hänellä oli aina läheisen ihmisen tuki ja turva luonaan.
Sillä, että emme ole yksin tai yksinäisiä, on varmasti meille suuri merkitys koko elämämme ajan. Jokainen meistä tietää varmaan miltä yksinäisyys tuntuu. Tämä on myös etäomaishoiva-tilanteissa se tärkein asia hoidettavalle, tunne siitä, ettei ole yksin ja joku on läsnä. Sillä vaikka etäomaishoitajan ja hoidettavan välissä voi olla satoja kilometrejä, on etäomaishoitaja läsnä koko ajan, vaikka he eivät ehkä ole hoidettaviensa arjessa 24/7 fyysisesti paikalla. Huolesta ja toisesta välittämisestä on vaikeaa ottaa lomaa. Onneksi nykyisin kännykät, netin videopuhelut ja kaikki muut tekniset vimpaimet mahdollistavat monipuolisen yhteydenpidon, kauempaakin.
Vaikka olen uusi työssäni, olen jo kohdannut useita läheisistään huolehtivia omaisia, joilla on aito halu auttaa ja olla mukana rakkaan ihmisen elämän kaikissa vaiheissa. Kaikkia heitä tuntuu kantavan ajatus siitä, etteivät he halua jättää omaistaan yksin. He ovat valmiita järjestelemään työtään, harrastuksiaan sekä perheensä asioita niin, että he voivat huolehtia läheisestään jopa satojen kilometrien päähän iltaisin, viikonloppuisin ja loma-aikoina. Minä voin vaan nostaa heille hattuani. Arvostan heistä jokaista, kuten arvostan kaikkia omaishoitajia riippumatta etäisyyksistä tai elämäntilanteesta. Arvostan myös vielä enemmän mummuni ystävää, joka oli hänen vierellään kaikissa hetkissä.
Vaikka en tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja mitä elämä on meille suunnitellut, tiedän yhden asian; kun aika tulee, ei minunkaan perhe eivätkä läheiset jää yksin.
Toivotan kaikille ihanaa alkavaa elokuuta. Ja pidetäänhän toisistamme huolta myös alkavassa syksyssä ja arjen hetkissä?
Terveisin,
Anja
Etäomaispuoti-hanke
