Opintomatkalla Tromssassa 30.5.-1.6.2016

Maanantai-aamuna kokoontui iloinen joukko yhdistyksen työväkeä Oulunsalon lentokentällä. Minna S., Minna H., Silvo, Marja, Leena, Salla, Maiju, Tiia sekä hallituksesta Taina ja Elsa – ok, kaikki mukana, lähdetään! Pieni potkurikone aiheutti hiukan jännitystä näin etukäteen, mutta rohkeasti koneeseen noustiin ja hengissä selvittiin takaisinkin. Selkeä, aurinkoinen ilma hemmotteli meitä ja saimme ihailla kauniita maisemia lentokoneesta käsin koko matkan Tromssaan asti.

Perillä meitä odotti lumoavan kaunis kaupunki: lumihuippuiset vuoret ja sininen meri, vilkas meno, oppaamme Seija ja mukava matkaseura, parempaa ei voi toivoa. Ihan ensimmäiseksi ihastelimme kätevää maanalaista tieverkostoa kaupungin alla liikenneympyröineen kaikkineen. Sitä kautta pääsi nopeasti paikasta toiseen. Tromssan keskusta sijaitsee saarella, joka on noin 12 km pitkä ja 2 km leveä, ja kaikkineen Tromssan alueella on asukkaita n. 75 000. Tarkoituksemme oli tutustua paikanpäällä omaishoidon ja järjestökentän asioihin. Halusimme saada myös uusia ideoita kehittämistyöhön. Oppaanamme toiminut aito savolaistyttö, Seija, oli asunut perheensä kanssa Tromssassa jo 10 vuotta, ja ilman häntä emme olisikaan kielen kanssa selvinneet.

Ensimmäinen tutustumiskohteemme oli kunnan sosiaali- ja terveyspalvelut ja siellä tarkemmin meitä isännöi paikallinen muistihoitaja Hilde Fryberg Eilertsen. Hänen työnkuvaansa kuului muistisairaiden ja heidän omaistensa ohjaus, neuvonta, koulutus- ja ryhmätoiminta sekä vapaaehtoistoiminnan koordinointi. Omaishoitajille maksetaan huolenpitopalkkaa, joka on riippuvainen myönnetyn kotipalvelun määrästä sekä hoitoon käytetystä ajasta. Palkka on n. 15 €/h ja sitä voidaan myöntää tarkan kartoituksen jälkeen. Pääasiallisesti pyritään kuitenkin siihen, että kotipalvelut olisivat niin kattavat, että kotona pärjättäisiin sen turvin. Omaishoitoon ei ole lakia eikä Norjassa ole varsinaisia omaishoitajien yhdistyksiä, vaan he toimivat sairauskohtaisissa järjestöissä. Muistisairaiden omaisille järjestetään syksyisin Omaiskoulu, joka vastaa jossain määrin meidän omaishoitajien OVET-valmennuksia. Meillä Suomessa omaishoitajien asema on lakisääteinen ja jäsentyneempi kuin Norjassa, mutta saimme sen käsityksen, että siellä kotiin järjestettävä apu oli tehokkaampaa kuin meillä, eikä omaishoito kaadu välttämättä vain yhden henkilön niskaan.

Mukava, rauhallinen hotellimme löytyi aivan kaupungin keskustasta, ja lounaan jälkeen suuntasimme seuraavaan tutustumiskohteeseen: keskukseen syöpäpotilaille ja heidän omaisilleen. Keskus toimii yliopistollisen sairaalan yhteydessä sairaalan ja syöpäjärjestön yhteistyönä. Siellä työntekijä Hilde Nordhus kertoi meille keskuksen toiminnasta. Keskuksessa on vain kaksi palkattua työntekijää, mutta n. 30 vapaaehtoista, joista aina 1-2 on paikalla. Keskus on väliasema ja turvapaikka pääasiassa sädehoitopotilaille, mutta myös sairaalan potilaiden omaisille ja läheisille. Sinne voi mennä levähtämään ja kahville, mutta siellä myös järjestetään tilaisuuksia, joissa saa tietoa, tukea ja neuvontaa. Voidaan sanoa, että sairaalasta saa hoidon, mutta keskuksesta sitten kaiken muun. Siellä pyritään siihen, että potilaat ja omaiset saavat kokonaisvaltaista hoitoa aina liikunnasta ja ravinto-opista sosiaaliseen elämään saakka. Vapaaehtoisten tehtävänä on keitellä kahvia ja järjestää pientä tarjoilua, olla läsnä ja kohdata ihmisiä, toimia ”kanssaihmisenä”. Alkuun vapaaehtoisten rooliin syöpätyössä oli suhtauduttu epäilevästi, oli jopa vastustusta, mutta nykyään siellä jo ymmärretään, että hoito ja vapaaehtoistyö tukevat ja täydentävät toisiaan. Tällainen väliasema meidänkin OYS:ssa olisi niin hyvä!

Seuraavan päivän tutustumiskohteemme olikin sitten jotain aivan uutta meille kaikille: SuperPlus, pelifirma joka tekee pelejä/mobiilisovelluksia erityislapsille ja heidän perheilleen. Siellä meidät vastaanotti Kim Daniel Arthur, norjalainen maailmankuulu peliguru. Aluksi hän valotti meille sitä psykologiaa ja periaatteita, jotka vaikuttavat taustalla, kun pelejä kehitellään. Tärkeää on myös miettiä, mikä on vain pelaamista ja viihdyttämistä, missä menee oppimisen rajat ja miten vastataan erityislasten tarpeisiin. SuperSpeak-sovelluksessa kohderyhmäksi ovat valikoituneet lapset, joilla ei ole puhekykyä jostain syystä. Siinä keskitytään kehittämään kommunikaatiota, voidaan oppia uusia sanoja, muodostaa lauseita ja vanhemmat/opettajat voivat seurata lapsen kehitystä. Maiju esitti Kimille hyvän kysymyksen: voiko sovellusta jollain tavalla kehittää auttamaan lapsen ja vanhemman välisessä arkisessa vuorovaikutuksessa?

Meillä oli onneksi mahdollisuus tutustua kaupunkiin myös ylhäältä käsin. Nousimme Fjellheisenille kaapelirataa myöten ja ihastelimme mykistäviä maisemia. Saimme myös hieman kierrellä kaupoissa tuliaisten haussa. Paikalliset sillisäilykkeet ja kahvi saavuttivat suuren suosion. Hyvillä mielin matkasimme kotiin keskiviikkona, sillä lähtöpäivänämme sää muuttui kylmäksi ja sateiseksi. Oli aika lähteä, kiitoksia Tromssa!!

Kirjoittanut Leena Welling
Oulun seudun omaishoitajat ja läheiset ry

Posted in Ajan hermolla, Yleinen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *