Toimintaterapeuttisestä näkökulmasta katsottuna voidaan sanoa, että toiminnalla on usein jokin terapeuttisuus meille ihmisille. Mielekäs ja merkityksellinen toiminta on hyvinvointia tukevaa. Toiminnan kautta sitoudumme uusiin rooleihin, kuten vanhemman rooliin. Vanhempana oleminen on yksi yleisimmistä elämänmittaisista rooleista, joita ihmisellä voi olla. Vanhemmuus ei ole vain kirjaimia paperilla. Päinvastoin, vanhemmaksi tuleminen on valtaisa elämänmuutos, joka niin muuttaa yksilöä kuin herättää hänet uuteen maailmaan.
Vanhemmuus tarkoittaa merkittäviä muutoksia arjessa esimerkiksi ajankäytön ja arjen hallinnan suhteen. Aivan kuten sepäksi tuleminen, vanhemmuus ja perhe-elämä rakentuvat vahvasti tekemisen kautta. Yksilön tai pariskunnan yhteinen tie kohti vanhemmuutta tapahtuu prosessinomaisesti, eräänlaisena siirtymänä ”entisestä elämästä” kohti ”uutta elämää” tai elämänvaihetta. Samalla vanhemmat tulevat kuuluviksi ja näkyviksi perheenä. Patricia Michelle Delmore-Ko kirjoittaa, että siirtyminen kohti vanhemmuutta on keskeistä muutosaikaa elämässä, jolloin yksilöiden roolit esimerkiksi aviovaimosta- ja miehestä muuttuvat äidin ja isän rooleihin. Lisäksi heidän parisuhde on nyt muodostamassa pohjan perheelle.
Tekemisen keskellä saattavat uuden tilanteen – erityislapsen syntymä – synnyttämät tunteet jäädä helposti taustalle. Uuden tilanteen kanssa selviämistä edesauttavat sopeutumisprosessi ja sen myötä mahdollisesti syntyvä päätös siitä, kuinka tilanteen kanssa eletään. Kyky hyväksyä oman lapsensa erityisyys ja sen ympärille syntyvä toivo ovat positiivisuuden keskiössä. Tällöin lapsen erityisyyden hyväksyntä on myös keino vanhemman henkiselle kasvulle. Tietyssä mielessä oman lapsen erityisyys haastaa esimerkiksi jo olemassa olevan perhearjen, mutta toisaalta mahdollistaa vanhemman oman kasvun niin ihmisenä kuin vanhempana. Tämä kasvuprosessi ei suinkaan ole kasvukivuton, vaan edellyttää paljon aikaa ja kykyä käsitellä asioita monin eri näkökulmin.
Toimintaterapeutti Elizabeth A. Larsonin mukaan perheen arkea voidaan verrata orkesterinjohtamiseen. Välillä päivät muistuttavat vähemmän sointuvaa musiikkia toisten päivien ollessa erityisen lennokkaita. Arki saattaa saada yllättäviä ja odottamattomia käänteitä. Pyrkimys on kuitenkin siihen, että arjesta tulee hallittua. Usein perheelle tärkeät ja merkitykselliset asiat saattavat unohtua tai niihin liittyvät arvot jäävät vain tiedostamatta. Betty Risteen Hasselkuksen mielestä arkipäiväiset toiminnot ovat yksi aliarvostetuimmista asioista ”jotka vain ovat, mutta joita ei oikeasti huomata”. Tällä hän tarkoittaa, että arkiset toiminnot sisältävät paljon rutiininomaisuutta, mutta kaikessa on olemassa omat merkityksensä ja arvonsa toimintojen tekijälle.
Mistä merkitykset tulevat? Miten ne ovat huomattavissa? Toimintaterapeutti Jacqueline A. Taylorin mukaan toiminnalla ja tekemisellä voi olla merkitys, se voi synnyttää merkityksiä, se voi antaa merkityksen elämälle ja se voi auttaa meitä löytämään merkityksiä. Perheen arkea voidaan tarkastella edellä mainittujen tekijöiden näkökulmista. Missä määrin esimerkiksi perheen yhteinen aamupalahetki voi synnyttää merkityksiä? Perheen yhteinen aamupalahetki voi sisällyttää monia merkityksiä aina taitojen oppimisesta (oman leivän voiteleminen) aina kuulluksi ja nähdyksi tulemiseen asti. Näiden merkityksellisten tekijöiden huomiointi ei pelkästään edesauta tekemisen mielekkyyden löytymistä, vaan se voi edesauttaa elämän merkityksen ja yhtenäisyyden hahmottamista. Näillä tekijöillä on merkitystä myös kasvussa omaishoitajavanhemmaksi.
Yksi näkökulma on, että toiminnallisia merkityksiä olisi tarkasteltava entistä monisyisemmin. On esitetty, että toiminnallista merkitystä on katsottavissa ainakin kolmesta eri näkökulmasta:
Konkreettisella merkityksellä viitataan johonkin näkyvään. Perheen kesälomareissu on konkreettinen ja sitä usein edeltää neuvotteleminen ja lomamatkan eri tekijöiden organisointi. Samaisen kesälomareissun symbolinen merkitys liittyy perheeseen itseensä. Mahdollisuus olla yhdessä perheenjäsenten kanssa kiireettömästi ja hauskaa pitäen tukee perheen kasvua perheenä. Kesälomareissun itseannetut merkitykset vaihtelevat perheenjäsenten mukaan. Lapselle merkitys voi liittyä mahdollisuuteen päästä vuoristorataan, kun taas perheen isälle merkitys voi liittyä mahdollisuuteen valokuvata kesäistä Suomenlinnaa. Itseannetut merkitykset liittyvät läheisesti siihen, millaisia kokemuksia ja tuntemuksia toiminta synnyttää.
Toimintaterapiassa osallisuuden käsite nähdään erityisen tärkeässä roolissa. Sitä voidaan tarkastella niin yksilötasolta kuin yhteiskunnallisemmalta tasolta käsin. Osallisuus ja sen toteutuminen ovat tärkeitä jo omana itsenään olemisen ja siihen liittyvien roolien (äiti, isä, työntekijä, opiskelija, jne.) tähden. Toimimalla ja tekemällä itselle tärkeitä asioita luomme samalla mielekästä elämää, joka taas edesauttaa niin terveyden kuin koetun hyvinvoinnin tunnetta. Tekemällä itselleen tarkoituksenmukaisia toimintoja mahdollistamme arjen mielekkyyttä ja jäsennämme elämäämme toiminnan kautta. Tämän takia toimintaan osallistuminen ja itselleen mielekkäiden asioiden tekeminen on myös jokaisen ihmisen lähtökohtainen oikeus. Samainen oikeus on kuuluva myös omaishoitajavanhemmille ja heidän perheillensä. Tämän tosiasian muistaminen toimintaterapiassa on samalla perheiden ainutlaatuisuuden muistamista ja sen tiedostamista.
Ida Aareva, toimintaterapeutti
Lähteet:
- Dickie, Virginia. 2009. What is Occupation? Teoksessa Willard & Spackman’s Occupational Therapy. Toimittaneet Elizabeth Blesedell Crepeau, Ellen S. Cohn ja Barbara A. Boyt Schell. Wolters Kluwer (11th edition), 15-21.
- Dennis Persson, Lena-Karin Erlansson, Mona Eklund & Susanne Iwarsson. 2001. Value dimensions, meaning, and complexity in human occupation—a tentative structure for analysis. Scandinavian Journal of Occupational Therapy 8, 7–18.
- Delmore-Ko, Patricia. 2000. Developing a parental identity: expectations about parenthood and descripitions of self as parent. A Doctoral Thesis. Waterloo, Ontario, Canada.
- Kellegrew, Diane Hammon. 2000. Constructing daily routines: A qualitative examination of mothers with young children with disabilities. American Journal of Occupational Therapy, 54, 252–259.
- Larson, Elizabeth A. 2000. The orchestration of occupation: The dance of mothers. American Journal of Occupational Therapy, 54, 269–280.
- Segal, Ruth. 2004. Family routines and rituals: A context for occupational therapy interventions. American Journal of Occupational Therapy, 58, 499–508.