Oman polun löytäminen kohti opiskelua
Edellinen blogipostausaihe käsitteli työn merkityksellisyyttä ja erityislasten vanhempien halua työskennellä. Tässä postauksessa halusimme käsitellä yhtä reittivaihtoehtoa oman polun löytämisessä eli opiskelua. Tällä hetkellä Uusia Polkuja työhön ja elämään -hanke toteuttaa jo kolmatta Mun Polku -valmennusryhmää oululaisille työelämästä poissaoleville erityislasten vanhemmille. Mun Polku -valmennuksessa vanhemmat ovat saaneet mahdollisuuden pohtia ja löytää sopivia keinoja yhteensovittaa perhearki itselle sopivaan työhön tai opintoihin.
Osalla vanhemmista voi olla pidempi aika siitä kun he ovat viimeksi opiskelleet. Tällöin vanhempi saattaa kaivata työhönvalmennusta pohdintojensa rinnalle. On ollut kerrassaan hienoa huomata, kuinka toteuttamamme valmennuksen myötä moni vanhempi kokee tunnistavansa paremmin omia vahvuuksiaan ja osaamistaan. Omat vahvuudet ja osaaminen voivatkin toimia oman mielenkiinnon lisäksi hyvänä suunnannäyttäjänä sen osalta, mihin alalle vanhempi voi esimerkiksi lähteä opiskelemaan.
Sillä että opiskelua on mahdollista suorittaa osittain etänä ja lapsen koulu tai päivähoidon aikana, voi olla vanhemman kannalta suuri merkitys. Myös oppilaitosten joustavuus esimerkiksi työharjoitteluiden suorittamisessa on keskiössä. Vanhemmat tarvitsevatkin ymmärrystä omaan elämäntilanteeseensa ja siihen että arki koostuu monista palapelinpalasista, joiden tulee napsahtaa keskenään yhteen.
Osa vanhemmista on Mun Polku -valmennukseen tullessa saattanut nostaa esille, ettei heillä ole ollut juurikaan mahdollisuutta keskittää ajatuksia itseensä ja omiin tulevaisuuden haaveisiin, kuten opiskeluun. Joskus jopa omat tarpeet ja halu lähteä opiskelemaan on pitänyt sysätä syrjään erinäisistä syistä. Valmennuksessa vanhemmille on tarjoutunut turvallinen paikka, jossa pohtia nimenomaan omaa polkua ja siihen liittyviä vaihtoehtoja. Tämä seuraava vanhemman kommentti havainnollistaa tätä hyvin: ”Sai keskittyä ehkä jopa ensimmäistä kertaa vain itseensä ja että nyt on kyse vain minusta”.
Kokemuksemme on osoittanut, että kun vanhempaa tuetaan omien vahvuuksien tunnistamisessa sekä itsetunnon ja -tuntemuksen vahvistamisessa, heidän käsitys omasta itsestä ja mahdollisuuksista voi kasvaa merkittävästi. Tällä voi puolestaan olla suuri merkitys siinä kohtaa, kun vanhempi pohtii omaa työllistymis- ja opiskelupolkuaan. Haluammekin tukea ja rohkaista vanhempia siihen, että saa yrittää, erehtyä ja etsiä – myös opintopolkuja.
-Suvi, Mun Polku -valmennuksen valmentaja
Työ innostaa erityislasten vanhempia
Perhearjen ja ansiotyön yhteensovittaminen ei ole aina helppoa, kun perheessä on erityistä tukea tarvitseva lapsi. Tuen tarve voi tuoda arkeen terapia- ja lääkärikäyntejä tai vanhemman tulee olla paljon läsnä tukemassa lapsen toimintaa. Erityinen arki tai puutteelliset tukipalvelut ovat voineet viedä vanhemman voimia, eikä työssäkäynti ole tuntunut mahdolliselta. Erilaiset työelämätutkimukset osoittavat, että nykypäivän työntekijät arvostavat aineettomia palkkioita, työn imua sekä työtyytyväisyyttä. Palkitseva, merkityksellinen työ, arvostus ja kiitos työstä, työn ilo ja hyvä työyhteisö voivat tuoda paljon positiivisia asioita työntekijän elämään. Oma identiteetti voi vahvistua ja elämään tulla lisää merkityksellisyyttä. Hyvä työ voi luoda arjen onnellisuutta jokaiseen päivään.
Oulun seudun omaishoitajat ry:n Uusia polkuja työhön ja elämään -hankkeen toteuttama raportti kertoo, että myös erityislasten vanhemmilla on kova halu työllistyä ja pysyä työelämässä. He myös kokevat, että työssäkäynti on mahdollista sovittaa erityislapsiperheen elämään. Noin tuhat erityislapsen vanhempaa vastasi kyselyyn, jonka pohjalta raportti on laadittu. Lähes puolet vastaajista kertoi, että heitä innostaa työssään juuri työnkuva. Työn merkityksellisyys, mielekkyys, monipuolisuus, kehittämisen mahdollisuudet, oma ala ja koulutusta vastaava työ sekä toisten auttaminen toistuivat paljon työnkuvan innostamisesta kertovissa vastauksissa. “Saan tehdä ajatustyötä, kohdata ihmisiä ja koen tekeväni merkityksellistä työtä.”
Moni vanhemmista kokee työn myös hyvänä vastapainona vanhemmuudelle. Töissä saa olla oma itsensä, on mahdollisuus kehittää osaamistaan, voi suunnata ajatukset täysin eri asioihin kuin kotona, ja kokea olevansa muutakin kuin vanhempi. “Vastapainoa rankalle kotiarjelle. Ajatukset täysin eri asioissa kuin erityislapsen arjessa. Työni on henkireikä.” Vastaajat kertoivat innostuvansa myös itsensä haastamisesta, uuden oppimisesta, kehittymisestä, onnistumisen kokemuksista sekä tunteesta, että on hyvä jossain. Työyhteisö, työkaverit ja hyvä esihenkilö tuovat myös innostusta työhön. “Erityisesti oman työyhteisön tuki ja sen tuomat uudet sosiaaliset suhteet. Koen merkityksellisyyttä.”
Ansiotyö vanhemmuuden vastapainona voi siis parantaa sekä vanhemman että koko perheen hyvinvointia tuomalla arkeen merkityksellisyyttä ja onnellisuutta taloudellisen hyvinvoinnin lisäksi. Myös erityislasten vanhemmilla on tarve ja oikeus käydä töissä sekä tuntea työn iloa. Uusia polkuja työhön ja elämään -hanke tarjoaa tukea erityislasten vanhemmille, jotka haluavat löytää oman polkunsa kohti työelämää. Löydät lisätietoja Mun polku -valmennuksesta sekä raportistamme sivuiltamme: www.osol.fi/polkuja