Rautiot tuovat iloa erityisen arjen keskelle

”Mahtava fiilis on, kun kaikki on mennyt hyvin kohderyhmän kans ja vanhemmat on aidosti läsnä. Tunnelma on vangitseva. Hyvänolon tunne on hyvää ravintoa”, kuvaa Timo Rautio.

Mari ja Timo Rautio kertovat työnsä merkityksen vahvistuvan nähdessään lasten riemun. Lapset saattavat tulla musiikkiryhmiin paikalle väsyneenä, mutta ovat lähtiessään täynnä energiaa. Mieleenpainuvia hetkiä ovat Marille ja Timolle ne, kun sekä lapset että vanhemmat ovat aidosti läsnä. Musiikkiharrastus on yhdistänyt erityislasten vanhempia. Timo kuvailee, että vaikka maailmassa on paljon ikäviä asioita, mikään ei ole sillä hetkellä leikkiä ja laulamista tärkeämpää.

”Sitä ei voi sanoinkaan kuvata, yhteisöllisyys, se on kultainen hetki”, tiivistää Mari.

Mari ja Timo Rautio ovat tehneet pitkään töitä musiikin parissa. He ovat pitkän linjan ammattikasvattajia ja heillä on paljon kokemusta erityislasten ja -nuorten kanssa työskentelystä. Musiikki on aina ollut iso osa Rautioiden elämää. He perustivat Liikkuva laulureppu -yrityksen vuonna 2009 ja ovat ohjanneet Oulun seudun omaishoitajat ry:n erityismusiikkiryhmiä niiden perustamisesta lähtien vuodesta 2014. Tänä vuonna juhlitaan yhdistyksen erityismusiikkiryhmien 10-vuotista taivalta.

Rautioiden työ on hyvin monipuolista, ja sen vastapainona on osattava myös palautua. Timolle sauna ja ulkoilu ovat tärkeitä palautumisen keinoja. Marin mukaan asioita pitää osata lokeroida päässä. Työ vaatii järjestelmällisyyttä. Työstä kotiin palatessaan Rautiot käyvät kehityskeskustelua, miten he voisivat parantaa tekemistään.

”Työ kehittää koko ajan tekijää. Pitää hyväksyä se, että tein virheen ja ensi kerralla pitää yrittää korjata”, summaa Timo.

Lapsi oppi puhumaan muskarissa

Lapsen kehityksen seuraaminen on Rautioiden mukaan mahtavaa. He muistuttavat, että erityislapsen kehittyminen on yksilöllistä ja saattaa viedä paljon aikaa. He haluavat välittää vanhemmille viestin, että erityislapsen kehitys voi viedä paljon aikaa. Pitkäjänteinen työ ja samojen asioiden toistaminen kannattaa. Mari ja Timo ovat nähneet muutoksen useissa lapsissa: lapsi on alkanut osallistumaan, leikkimään ja ottamaan enemmän kontaktia muihin. Moni lapsi on alkanut musiikkiharrastuksen myötä puhua, vaikkei ole muuten juuri puhunut. Erään lapsen kohdalla annettiin ymmärtää, ettei hän opi koskaan puhumaan. Lauluhetkien kautta lapsi alkoi puhua, ja Rautiot saivat kiitosta lapsen puheterapeutilta.

”Halutaan lähettää vanhemmille viesti, että kyllä se pitkä harrastaminen kannattaa”, kannustaa Mari.

Rautiot näkevät tärkeäksi, että erityislapsille järjestetään harrastustoimintaa. Se voi olla muutakin kuin musiikkia, sillä kaikki eivät innostu musiikista. Mari kokee, että vakiintunut harrastus ja sama ohjaaja luovat turvallisuuden tunnetta ja ennakoitavuutta. Rautiot arvostavat sitä, että erityislasten vanhemmat jaksavat kuljettaa lapsia harrastuksissa, vaikka perhearki voi olla raskasta.

”Tulee hyvä olo, että on ollut onnistunut ilta, on pystynyt antamaan iloa arjen pyöritykseen”, iloitsee Timo.

Työtä sydämellä

Timo ja Mari Rautio toteavat, että homma ei toimi, jos he tekevät sellaisen suunnitelman, mikä heitä itseä miellyttää, vaan on kuunneltava lapsia ja nuoria. Perusrunko pysyy samana ja toistoa on sopivasti, jotta lapsi kokee ryhmän tutuksi ja turvalliseksi. Marin ja Timon mielestä tuntuu hyvältä, että monet lapset kokevat heidät tärkeiksi, kulkevat heidän ryhmissään ja keikoillaan sekä kuuntelevat heidän tuottamaansa lastenmusiikkia.

”Me ollaan todella lapsirakkaita”, Mari kuvailee.

”Tätä työtä pystyy tekemään, jos aidosti välittää siitä mitä tekee. Tuntuu, että me rakastetaan niitä lapsia”, kiteyttää Timo.

Teksti: Kaarina Haukipuro

Posted in Yleinen and tagged , , .

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.