Senioriopiskelija, keskellä lämpimän makuista elämää

Minulla oli onni päästä työharjoitteluun järjestöön, jossa on menossa monta hanketta ja niiden myötä monenlaista toimintaa. Järjestön hankkeet liittyvät omaishoitajuuden moniin muotoihin, jotka varmasti mietityttävät jokaista meistä, jossain elämänvaiheessa. Aikaisemmin ei ole tullut mielenkään, mitä kaikkea omaishoitajuuteen liittyy ja ketkä kaikki luetaan omaishoitajaksi. 1990 -luvulla, hoidin paljon äitini asioita. Hoidin asioita rakkaudesta äitiäni kohtaan, ja myös vastineeksi siitä kiitollisuudesta, mitä hän oli aikoinaan minulle antanut. Näin varmaan ajattelee myös moni muukin. Mutta oikeasti, omaisen asioista huolehtiminen, koko- tai osapäiväisesti, on useimmiten myös täyttä työtä. Monille se työ sattuu omien ruuhkavuosien ajalle, jolloin, koti ja lapset tarvitsevat oman osansa äidin läsnäolosta. Olisin halunnut, että äiti muuttaa meille asumaan, että olisi helpompi hoitaa kaikkien asiat samassa paikassa, mutta hän halusi asua omassa kodissaan. Kuinka moni tiedostaa olevansa etäomaishoitaja? Onneksi myös etäomaishoivan tietoisuutta ja heidän tuen tarvetta on nostettu esille erilaisin keinoin omaishoitajajärjestössä.

Järjestötyö vapaaehtoistoimijana oli minulle ennestään tuttua, mutta ammatillisena toimijana järjestössä aivan uutta. Olen kuitenkin innokas ja ahkera oppimaan, joten aloitin työharjoittelun perehtymällä järjestön toimintaan netin, hankkeiden ja työntekijöiden avulla. Olen saanut olla mukana monenlaisissa yhteistyökuvioissa, messuilla ja omaisille järjestetyissä toiminnoissa. Harjoittelun aikana olen tutustunut ja osallistunut kaikkeen toimintaan ja palavereihin, mitä tänä aikana on ollut. Järjestöllä on hyvät verkostot ja yhteistyökumppanit, joiden kanssa he suunnittelevat ja toteuttavat erilaista toimintaa omaishoitajien asioissa. Sain osallistua ihmisten kohtaamiseen ja omaishoitaja-asian kertomiseen heille. Osallistuin myös mm. yhden vanhemman perheen ja erityisperheen olohuoneen avajaisiin, Hailuodon eläkeläisten tapahtumaan, etäomaishoivan esittelyyn työterveyshuollossa, vapaaehtoisryhmän ideointitilaisuuteen, Kirjavaa kulttuuria -tapahtuman suunnitteluun, tiedottamiseen ja avajaisiin, perheverkkokokoukseen sekä tietenkin jokaviikkoisessa työpaikan kortteerikokoukseen. Tutustuin ihanan videon ja kirjan kautta satuhierontaan, jonka aion ottaa yhteiseksi toiminnaksi ainakin lastenlasteni kanssa. Olin harjoittelussa hyvään aikaan, sillä sain olla mukana joka syksyisessä Ray:n hakemuksien tekemisessä, näin osaan tiedostaa myös sen puolen, mitä kaikkea siihen asiaan käytännössä sisältyy. Ensi vuoden strategiasuunnittelut ja hallituksen eri työryhmien tapaamiset kuuluvat osaltaan myös yhdistyksen toimintaan.

Etäomaispuoti-hanke on tehnyt etäomaishoivan tunnettavuuden lisäämiseksi hyvää työtä ja toivottavasti se saadaan myös jatkumaan, koska jokainen asia vaatii pitkäjänteistä ja toistuvaa työtä, juurtuakseen osaksi palvelujärjestelmiä. Erityislapsiperheessä omaishoitotilanne voi jatkua läpi elämän. Hype-hankkeen (Hyvinvoiva Perhe –hanke) monenlaiset perheen, parisuhteen ja lasten tukemiseen toteutetut keinot tuovat perheille sitä jaksamoa, mitä he arjessaan tarvitsevat. Järjestön toimintojen suunnittelussa käytetään paljon niitä ideoita, joita he saavat kartoittaessaan erilaisilla kyselyillä asiakkaan palvelun tarpeita. Olen välillä ihan hengästynyt siitä, kuinka paljon toiminta pitää eri asioita sisällään, ja mistä kaikesta työntekijät huolehtivat työssään. Hienoa oli nähdä myös se osa työstä, kun kohdataan ihmisiä. Heille aika on AINA kiireetöntä ja läsnäolemista heidän asiassaan. Kahdeksan viikon harjoittelusta on enää kaksi viikkoa jäljellä ja tuntuu että olen tutustunut vasta murto-osaan toiminnasta.

Harjoittelun lomassa olen käynyt koululla työkyky ja työhyvinvointikurssia. Siitä sainkin mieleeni ehdottaa, että teen työpaikalle työkyvyn ylläpitämiseen liittyvän tehtävän. Olen nyt kyselynetin avulla kaikilta työntekijöiltä, mitä haluaisivat sen olevan. Tällä hetkellä olen saanut yhdeksän vastausta, joissa kaikissa näkyy nousevan suurimmaksi asiaksi taukoliikunta. Se on ihan ymmärrettävää, kun työssä joutuu paljon istumaan tietokoneella ja kokouksissa. Entistä enemmän painottuu tällaisessa työssä oman vapaa-ajan merkitys oman työkyvyn ja hyvinvoinnin ylläpitämisessä.

Toivottavasti nämä hankkeet jatkuvat tavalla tai toisella, koska kolmannen sektorin joustavasti suunniteltua, matalan kynnyksen toimintaa, tarvitaan yhä enemmän, paikkaamaan ja tukemaan osaltaan ihmisiä heidän elämän eri haasteissa. Yhdistystoiminnassa tarvitaan idearikkaita, lämminhenkisiä, yhteistyökykyisiä, vuorovaikutustaitoisia ja joustavia henkilöitä, jotka ovat valmiita panemaan itsensä peliin yhdessä asiakkaiden kanssa. Tänä päivänä yhä enemmän kuulutetaan asiakkaiden osallisuutta, yksilöllisyyttä ja heidän voimavarojaan tukevaa toimintaa, jota ainakin tässä järjestössä on huomioitu kiitettävästi.

Viimeisestä työharjoittelusta on kulunut aikaa yli kaksikymmentä vuotta. On toisaalta haastava pohtia kriittisesti omaa tapaani toimia ja tehdä töitä. Miten minun toimintani vaikuttaa toiseen, osaanko riittävästi kuunnella ja näyttää kohtaamisessa toisen arvostamisen? Pitkään työssä olleena ei useinkaan muista pysähtyä sen äärelle, miten itse toimii, koska yleensä on helpompi arvostella sitä, miten toiset toimivat.

Eija Turpenniemi –sosionomiopiskelija, neljän lapsen äiti ja 16 lapsenlapsen mummu 5.10.2015

 

 

Posted in Etäomaishoiva, Omaishoito, Vieraskynä.