Tasapainoilua perheiden arjen ja rahoittajan maailmoissa

Tämän blogisarja, erityislapsiperheiden arkea ja elämää (6/6), liittyy vuosina 2018-2021 toimineeseen Erityistä Energiaa -hankkeeseen, jonka tarkoituksena oli erityislapsiperheiden eriarvoisuuden vähentämiseen järjestölähtöisen, ennaltaehkäisevän perhetyön avulla. Hanke oli osa Kaikille eväät elämään -avustusohjelmaa, joka edisti lasten, nuorten ja perheiden yhdenvertaisuutta vuosina 2017-2020. Ohjelmaan kuului 23 hanketta ympäri Suomea sekä koordinaatiohanke Lastensuojelun Keskusliitossa. Toimintaa rahoitti STEA.

 

Erityistä Energiaa -hanke 2018-2021

Kirjoittaessani tätä tekstiä huomaan säpsähtäväni hereille rönsyilevistä ajatuksistani. Monimutkainen ajatusrihmasto oli ehtinyt pienen ikuisuuden aikana mielessäni levitä työn, kehittämisen ja inhimillisyyden juurakkoon. Näiden vuosien aikana tehdessäni töitä kehittämishankkeissa, on niihin liittyvä työn rytmitys opettanut minua katsomaan sekä lähelle että kauas. Töitä täytyy tehdä asiakkaiden kanssa hyvin läsnä olevana ja hienovaraisesti, onhan vastassa ihmisten oikea arki ja elävä elämä. Asiat eivät ole vain asioita, vaan valintojeni takana ovat upeat lapset ja vanhemmat elämän iloineen ja suruineen. Samaan aikaan tilillä ollaan kuitenkin rahoittajalle, STEAlle. Täytyy tehdä seurantaa ja arviota, raportoida ja tuottaa sisältöä, mielellään jopa luoda uutta tietoa.

Projektin elinkaareen kuuluu siis keskeisenä kysymys ”Kenelle työskentelemme?” Kysymys on relevantti, sillä rahoittajakeskeisessä maailmassa voi esiintyä huomaamaton vääristymä, jossa työn tavoitteet suuntautuvatkin kohti rahoittaja, eikä kohderyhmää. Niskassa painaa aina epävarmuus jatkuvuudesta ja tulevista rahoituksista. Selväähän toki on, että molempia osapuolia täytyy kuunnella ja työ tehdä kohderyhmä edellä, heidän tarpeitaan palvellen. Samaan aikaan on tärkeää myös muistaa, että rahoittajan mahdollistamassa kehittämistyössä olemme aina osa jotain suurempaa. Kaiken aikaa kehitämme koko yhteiskuntamme hyvinvoinnin palasia toimivaksi kokonaisuudeksi. Eräänlaista tasapainoilua siis, jossa ilman toista ei olisi toista.

Nyt on sitten tilinteon aika. Mitä edellisestä kolmesta vuodesta jäi jäljelle? Täytyy kysyä itseltä, olemmeko pystyneet palvelemaan sekä perheitä että noudattamaan rahoittajan asettamia reunaehtoja. Onko tasapaino säilynyt, ja ennen kaikkea ovatko perheet tulleet autetuiksi?

Kun yli kolme vuotta sitten aloitimme Erityistä Energiaa -hankkeen toiminnan, aloituksessa oli jo paljon tuttua. Kohderyhmä oli jo käynyt aiemman toiminnan kautta tutuksi, ja tarve uudelle hanketoiminnalle oli noussut elävästä elämästä. Oli helppo tarttua uuteen tehtävää ja lähteä kehittämään ennaltaehkäisevää erityislapsiperhetyötä. Uudenlaisen perhetyön mallin kehittäminen oli mieluisa haaste ottaa vastaan, johon me kolme työntekijää Salla, Tiia ja Tuukka innolla tartuimme. Oli palkitsevaa päästä todella kiinni perheiden arkeen ja aloittaa intensiivinen perheinterventio mukaan ilmoittautuneiden perheiden kanssa.

Pitkäjänteinen ja laadullinen työskentelytapa osoittautuikin antoisaksi ja työn tuloksia alkoi pian nousta esiin. Realistisen syväsukelluksen kautta uiminen perheiden arkeen alkoi pikkuhiljaa näyttäytymään luottamuksen rakentumisella. Meidän hyväksyttiin osaksi perheen sosiaalista piiriä. Luottamus toimikin tärkeimpänä työkaluna, kun operoimme herkkien ja henkilökohtaisten asioiden parissa. Parisuhteet, vanhemmuuden haasteet ja yhteiskunnan tempoilevassa rytmissä selviytymisen kipukohdat käytiin kuitenkin kunnialla läpi ja yhdessä etsittiin yksilöiden ja perheiden voimavaroja.

Haastavinta kaiken aikaa oli kuitenkin todentaa näin pienen kohderyhmän, 15 perhettä, laadullista työtä näkyväksi ja yleistettäväksi. Rahoittajan kyltymätön ruokahalu säännölliseen raportointiin aiheutti välillä päänvaivaa. Kuinka tehdä näkyväksi yksittäisten erityisperheiden arjen haasteita yleistämällä, sillä jokainen perhe oli aivan omanlaisensa. Pähkäilyn jälkeen päädyimme nostamaan esiin suurempia teemoja, joita perheemme kohtaavat arjessa ja elämässään. Näitä pohdiskeluja voi käydä lukemassa yhdistyksemme blogista, josta löytyy kuusiosainen blogisarja liittyen teemoihin. Linkki tässä https://www.osol.fi/ajankohtaista/blogi/.

On tuntunut hyvältä taputtaa itseä, tiimiä ja perheitä olalle, katsoa silmiin hyväksyvästi ja todeta, että nämä rohkeat perheet tulivat varmasti autetuiksi taas hetkeksi eteenpäin. Tämän tyyppisen työn sadepilvi näyttää kuitenkin olevan riittämättömyyden tunne. Vaikka työskentely olisi jatkunut kuusi kuukautta tai kuusi vuotta, ihmisen elämä tuppaa olemaan sellaista, että kun vanhalle on päästy sanomaan hyvästit, jotain uutta odottaa jo oven takana. Rahoittajammekin totesi loppusuoralla, että tämän tyyppisen työn katsotaan olevan lakisääteistä julkisen puolen tarjoamaksi katsottavaa palvelua, eikä ole tarkoituksenmukaista, että järjestökenttä tuottaa tämän kaltaista palvelua. Toivoa vain sopii, että palvelut ja perheet aidosti kohtaavat sitten julkisella puolella.

Lopuksi haluan kiittää Erityistä Energiaa -hankkeessa mukana olleita perheitä. Sydämeni sopukoihin on jäänyt monta ihanaa lasta ja aikuista, joita kannan mukanani loppuun asti <3 Lämmin kiitos olemassaolostanne ja rohkeudestanne heittäytyä mukaan!

 

Salla Jämsén
Kirjoittaja on toiminut vastaavana perhetyön kehittäjänä Oulun seudun omaishoitajien Erityistä energiaa-hankkeessa vuosina 2018-2021.

Posted in Yleinen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.