Tämän blogisarja, erityislapsiperheiden arkea ja elämää (6/6), liittyy vuosina 2018-2021 toimineeseen Erityistä Energiaa -hankkeeseen, jonka tarkoituksena oli erityislapsiperheiden eriarvoisuuden vähentämiseen järjestölähtöisen, ennaltaehkäisevän perhetyön avulla. Hanke oli osa Kaikille eväät elämään -avustusohjelmaa, joka edisti lasten, nuorten ja perheiden yhdenvertaisuutta vuosina 2017-2020. Ohjelmaan kuului 23 hanketta ympäri Suomea sekä koordinaatiohanke Lastensuojelun Keskusliitossa. Toimintaa rahoitti STEA.
Erityistä Energiaa -hanke 2018-2021
Kirjoittaessani tätä tekstiä huomaan säpsähtäväni hereille rönsyilevistä ajatuksistani. Monimutkainen ajatusrihmasto oli ehtinyt pienen ikuisuuden aikana mielessäni levitä työn, kehittämisen ja inhimillisyyden juurakkoon. Näiden vuosien aikana tehdessäni töitä kehittämishankkeissa, on niihin liittyvä työn rytmitys opettanut minua katsomaan sekä lähelle että kauas. Töitä täytyy tehdä asiakkaiden kanssa hyvin läsnä olevana ja hienovaraisesti, onhan vastassa ihmisten oikea arki ja elävä elämä. Asiat eivät ole vain asioita, vaan valintojeni takana ovat upeat lapset ja vanhemmat elämän iloineen ja suruineen. Samaan aikaan tilillä ollaan kuitenkin rahoittajalle, STEAlle. Täytyy tehdä seurantaa ja arviota, raportoida ja tuottaa sisältöä, mielellään jopa luoda uutta tietoa.
Projektin elinkaareen kuuluu siis keskeisenä kysymys ”Kenelle työskentelemme?” Kysymys on relevantti, sillä rahoittajakeskeisessä maailmassa voi esiintyä huomaamaton vääristymä, jossa työn tavoitteet suuntautuvatkin kohti rahoittaja, eikä kohderyhmää. Niskassa painaa aina epävarmuus jatkuvuudesta ja tulevista rahoituksista. Selväähän toki on, että molempia osapuolia täytyy kuunnella ja työ tehdä kohderyhmä edellä, heidän tarpeitaan palvellen. Samaan aikaan on tärkeää myös muistaa, että rahoittajan mahdollistamassa kehittämistyössä olemme aina osa jotain suurempaa. Kaiken aikaa kehitämme koko yhteiskuntamme hyvinvoinnin palasia toimivaksi kokonaisuudeksi. Eräänlaista tasapainoilua siis, jossa ilman toista ei olisi toista.
Nyt on sitten tilinteon aika. Mitä edellisestä kolmesta vuodesta jäi jäljelle? Täytyy kysyä itseltä, olemmeko pystyneet palvelemaan sekä perheitä että noudattamaan rahoittajan asettamia reunaehtoja. Onko tasapaino säilynyt, ja ennen kaikkea ovatko perheet tulleet autetuiksi?
Kun yli kolme vuotta sitten aloitimme Erityistä Energiaa -hankkeen toiminnan, aloituksessa oli jo paljon tuttua. Kohderyhmä oli jo käynyt aiemman toiminnan kautta tutuksi, ja tarve uudelle hanketoiminnalle oli noussut elävästä elämästä. Oli helppo tarttua uuteen tehtävää ja lähteä kehittämään ennaltaehkäisevää erityislapsiperhetyötä. Uudenlaisen perhetyön mallin kehittäminen oli mieluisa haaste ottaa vastaan, johon me kolme työntekijää Salla, Tiia ja Tuukka innolla tartuimme. Oli palkitsevaa päästä todella kiinni perheiden arkeen ja aloittaa intensiivinen perheinterventio mukaan ilmoittautuneiden perheiden kanssa.
Pitkäjänteinen ja laadullinen työskentelytapa osoittautuikin antoisaksi ja työn tuloksia alkoi pian nousta esiin. Realistisen syväsukelluksen kautta uiminen perheiden arkeen alkoi pikkuhiljaa näyttäytymään luottamuksen rakentumisella. Meidän hyväksyttiin osaksi perheen sosiaalista piiriä. Luottamus toimikin tärkeimpänä työkaluna, kun operoimme herkkien ja henkilökohtaisten asioiden parissa. Parisuhteet, vanhemmuuden haasteet ja yhteiskunnan tempoilevassa rytmissä selviytymisen kipukohdat käytiin kuitenkin kunnialla läpi ja yhdessä etsittiin yksilöiden ja perheiden voimavaroja.
Haastavinta kaiken aikaa oli kuitenkin todentaa näin pienen kohderyhmän, 15 perhettä, laadullista työtä näkyväksi ja yleistettäväksi. Rahoittajan kyltymätön ruokahalu säännölliseen raportointiin aiheutti välillä päänvaivaa. Kuinka tehdä näkyväksi yksittäisten erityisperheiden arjen haasteita yleistämällä, sillä jokainen perhe oli aivan omanlaisensa. Pähkäilyn jälkeen päädyimme nostamaan esiin suurempia teemoja, joita perheemme kohtaavat arjessa ja elämässään. Näitä pohdiskeluja voi käydä lukemassa yhdistyksemme blogista, josta löytyy kuusiosainen blogisarja liittyen teemoihin. Linkki tässä https://www.osol.fi/ajankohtaista/blogi/.
On tuntunut hyvältä taputtaa itseä, tiimiä ja perheitä olalle, katsoa silmiin hyväksyvästi ja todeta, että nämä rohkeat perheet tulivat varmasti autetuiksi taas hetkeksi eteenpäin. Tämän tyyppisen työn sadepilvi näyttää kuitenkin olevan riittämättömyyden tunne. Vaikka työskentely olisi jatkunut kuusi kuukautta tai kuusi vuotta, ihmisen elämä tuppaa olemaan sellaista, että kun vanhalle on päästy sanomaan hyvästit, jotain uutta odottaa jo oven takana. Rahoittajammekin totesi loppusuoralla, että tämän tyyppisen työn katsotaan olevan lakisääteistä julkisen puolen tarjoamaksi katsottavaa palvelua, eikä ole tarkoituksenmukaista, että järjestökenttä tuottaa tämän kaltaista palvelua. Toivoa vain sopii, että palvelut ja perheet aidosti kohtaavat sitten julkisella puolella.
Lopuksi haluan kiittää Erityistä Energiaa -hankkeessa mukana olleita perheitä. Sydämeni sopukoihin on jäänyt monta ihanaa lasta ja aikuista, joita kannan mukanani loppuun asti <3 Lämmin kiitos olemassaolostanne ja rohkeudestanne heittäytyä mukaan!
Salla Jämsén
Kirjoittaja on toiminut vastaavana perhetyön kehittäjänä Oulun seudun omaishoitajien Erityistä energiaa-hankkeessa vuosina 2018-2021.
RAKKAUS – Kuinka vahvistaa rakkautta erityisessä arjessa?
Erityisessä arjessa parisuhde joutuu herkästi taka-alalle, sillä aikaa ja voimia tarvitaan paljon lasten kanssa toimimiseen. Rakkauden vaaliminen parisuhteessa on kuitenkin sellainen sampo, josta voi ammentaa runsaasti hyvää raskaaseenkin arkeen. Kuinka sitten hoitaa ja syventää rakkautta erityisen arjen keskellä? Millainen on parisuhderakkauden sampo, rikkauksia parisuhteeseen tekevä mylly? Continue reading→
ERO – Perhe pysyy, vaikka parisuhde päättyy. Mistä eron hetkellä avaimet uuteen alkuun?
Ero on aina haastava elämänmuutos, mutta erityislapsiperheessä se tuo mukanaan erityisiä haasteita ja tarpeita, jotka vaativat huolellista harkintaa ja monenlaista tukea. Vaikka päättyvä parisuhde on raskas kaikille osapuolille, erityislapsen vanhempina kohdatut haasteet voivat olla moninkertaisia. Yksi tärkeimmistä asioista, joihin on hyvä keskittyä eroprosessin aikana, on ymmärrys ja yhteistyö. Continue reading→
ARKI – Resilienssi erityisessä arjessa
Erityinen arki tarvitsee yhdeksi työkalukseen resilienssiä. Resilienssi tarkoittaa ihmisen kykyä sopeutua stressaavaan kokemukseen tai muuhun kohtaamaansa tapahtumaan tai muutokseen. Se onkin muutosten ja haasteiden kanssa toimeen tulemista. Continue reading→
Sinulla on oikeus turvalliseen elämään
Koetko, että sinulla tai läheiselläsi on turvallinen olo kotona? Ikäihmisten kaltoinkohtelu ja väkivalta ovat asioita, joista harvoin puhutaan. Kokemukset kaltoinkohtelusta voivat jäädä piiloon, sillä ikääntynyt ei välttämättä itse pysty tai halua kertoa kokemastaan seurauksien pelon ja häpeän vuoksi. Jokaisella on oikeus turvalliseen elämään. Jos oma tai läheisen käytös huolettaa, kannattaa siitä kertoa ammattilaisille, joita kohtaa, kuten kotihoidon työntekijälle tai omaishoidon palveluohjaajalle. Continue reading→
Kyläkummi tuo iloa omaishoitoperheen arkeen
Viljo soittaa ovikelloa ja Elsa avaa oven hymyillen. On se hetki viikosta, kun koittaa Elsan oma hetki. Hän pitää kuukausittain lakisääteiset vapaansa, mutta ne eivät mahdollista hänen jokaviikkoista harrastustaan. Erno tunnistaa tutun äänen ja hymyilee, kun kuulee juttukaverinsa saapuvan. Vaikka jalat eivät pelaa, kädetkin toimivat huonosti ja muistikin on huonontunut, tunnistaa hän tutun äänen. Viljo kokee tärkeäksi auttaa omaishoitoperhettä, sillä hän on itsekin ollut aiemmin samankaltaisessa tilanteessa. Continue reading→
Turvallisen tilan periaatteet
Olemme Oulun seudun omaishoitajat ry:n tapahtumissa yhdessä vastuussa siitä, että kaikilla osallistujilla on hyvä ja turvallinen olo kaikessa toiminnassa. Tätä varten olemme luoneet seitsemän turvallisemman tilan periaatetta ja ohjeet epäasialliseen käytökseen puuttumiseen. Osallistumalla sitoudut noudattamaan näitä sääntöjä. Turvallinen tila tarkoittaa, että jokainen voi olla osa yhteisöä omana itsenään ilman pelkoa syrjinnästä, vähättelystä tai kiusaamisesta. Turvallisessa tilassa jokainen uskaltaa kertoa näkemyksensä, huomioi toisia ja saa tukea häiritsevään käytökseen puuttumisessa. Jokainen on tervetullut sellaisena kuin on. Continue reading→
Merkityksellistä tekemistä ja yhteisöllisyyttä
Yhdistyksemme järjestämät tapahtumat ja ryhmätoiminnat tarjoavat mahdollisuuden merkitykselliseen toimintaan, yhteisöllisyyden kokemiseen ja vertaistukeen, joka on monella tapaa korvaamatonta omaishoitajan arjessa. Toivommekin, että mahdollisimman moni löytäisi tiensä mukaan toimintaamme ja kokisi yhteisöllisyyden, vertaistuen ja merkityksellisen tekemisen hyödyt. Continue reading→
Musakerhossa parasta ovat rummuttaminen, laulaminen ja ohjaajat
Musiikkiharrastus on Lumi-Marian viikon kohokohta. Hän katsoo kalenterista etukäteen, minä päivänä hän pääsee musakerhoon. Mukavaa asiaa odottaessa on hyvä harjoitella samalla kalenterin ja ajankulun hahmottamista. Lumi-Marian mielestä musakerhossa parasta on rummuttaminen, laulaminen sekä Mari ja Timo. Continue reading→
Erityismuskarissa voi kokea yhdenvertaisuutta
Anne ja Jarmo Ristikari ovat olleet kuusi vuotta mukana Oulun seudun omaishoitajat ry:n järjestämässä muskaritoiminnassa lastensa Nuutin ja Neean kanssa. Vanhemmat iloitsevat siitä, että koko perhe on saanut siitä harrastuksen. He ovat kokeilleet perinteistä muskaria, mutta kokevat, että erityismuskariin on helpompi mennä. ”Ne katkaisee arki-iltoja, kivaa harrastusta. Antaa voimaa, kun näkee, miten iloisia lapset on muskarista lähtiessä.” Continue reading→
Rautiot tuovat iloa erityisen arjen keskelle
Mari ja Timo Rautio kertovat työnsä merkityksen vahvistuvan nähdessään lasten riemun. Lapset saattavat tulla musiikkiryhmiin paikalle väsyneenä, mutta ovat lähtiessään täynnä energiaa. Mieleenpainuvia hetkiä ovat Marille ja Timolle ne, kun sekä lapset että vanhemmat ovat aidosti läsnä. Musiikkiharrastus on yhdistänyt erityislasten vanhempia. Timo kuvailee, että vaikka maailmassa on paljon ikäviä asioita, mikään ei ole sillä hetkellä leikkiä ja laulamista tärkeämpää. Continue reading→