Osana toimintaterapian opintojamme saimme iloksemme ohjata etätoimintaterapiaryhmän yhteistyössä Oulun seudun omaishoitajat ry:n kanssa. Voimaa arkeen!-ryhmämme kokoontui kevättalvella kaikkiaan kuusi kertaa pienellä, mutta aktiivisella kolmen omaishoitajan ja kahden ohjaajan porukalla.
Omaishoitajan arki on erityislaatuista, sisältäen paljon erilaisia velvollisuuksia. Yhtä osallistujaa lainataksemme, omaishoitajan on oltava kuin vapaapalokuntalainen, aina valmiudessa. Toimintaterapiassa tarkastellaan usein asiakkaiden toiminnallista tasapainoa eli sitä, millaisena asiakas kokee arkensa toimintojen jakautumisen – onko arjessa esimerkiksi riittävästi aikaa vapaa-ajan toiminnoille ja levolle, viekö joku toiminta erityisesti aikaa ja voimavaroja jne. Oman toiminnallisen tasapainon tarkastelu voi auttaa huomaamaan pieniä tai isoja asioita, joita oman hyvinvoinnin tukemiseksi voisi tehdä lisää, vähemmän tai eri tavalla. Näiden teemojen parissa polkaisimme ryhmän käyntiin.
Osallistujat olivat kuitenkin iloksemme yllättävän tyytyväisiä oman arkeensa, jossa heillä jokaisella oli myös pieniä palautumisen hetkiä itselleen merkityksellisten toimintojen parissa. Sen sijaan heiltä nousi esille toiveita saada vinkkejä omaishoitotilanteessa syntyvien vaikeiden tunteiden käsittelyyn. Läheisen sairastumista voi olla vaikea hyväksyä ja esimerkiksi muistisairauteen liittyvät oireet saattavat nostaa vaikeita tunteita pintaan pitkäänkin omaishoitajina toimineilla. Näihin teemoihin liittyen teimmekin monenlaisia tunnetaitoihin liittyviä sekä itsesäätelyä ja rauhoittumista tukevia harjoituksia ja annoimme osallistujille pieniä kotitehtäviä. Monta kertaa puhuimme yhdessä siitä, että ihminen on kuitenkin aina inhimillinen, tunteineen kaikkineen. Itselleen pitää pyrkiä olemaan armollinen.
Voimaa arkeen etsimme myös musiikin ja huumorin kautta. Toimintaterapiassa leikki ja huumori nostetaan osaksi ihmisen elämän tärkeitä toimintakokonaisuuksia, eikä turhaan. Nauramisella esimerkiksi on hurjan positiivisia, sekä psykologisia että fysiologisia vaikutuksia ihmiselle. Musiikki taas stimuloi aivoja voimakkaasti, sen avulla voidaan mm. vähentää stressiä ja palauttaa elimistö ylikierroksilta normaalitilaan.
Osallistujat kokivat ryhmään osallistumisen voimaannuttavana. He saivat sen myötä uutta ajateltavaa niin meidän ohjaajien alustuksista kuin toisiltaan – vertaistuki varmasti olikin ryhmän parasta antia. Meille ohjaajille ryhmän ohjaamiseen keskittyminen oli eräänlainen pysähtyminen kiireisen opiskeluarjen keskellä ja koimme saavamme itsekin siitä voimaa. Havahduimme myös ajattelemaan omaishoitajan roolia ja siihen liittyviä vastuita. Omaishoitajat ovat vastuun edessä usein vailla hoitotyön koulutusta. Lisäksi hoitosuhteesta erityislaatuisen tekee läheinen suhde omaan hoidettavaan. Nämä ajatukset herättävät todella suurta kunnioitusta omaishoitajina toimivia kohtaan! Olemme tyytyväisiä siitä, että saimme harjoitella ryhmän ohjaamista juuri tässä kontekstissa ja juuri näiden iloisten, avoimien ja vahvojen omaishoitajien kanssa! Toivottavasti yhdistyksen yhteistyö OAMK:n kanssa jatkuu ja näille ryhmille saadaan jatkoa!
Iloa ja valoa tulevaan kesään kaikille omaishoitajille ja heidän läheisilleen!
Terveisin,
toimintaterapeuttiopiskelijat Katja ja Elina