Yhdistyksen merkitys minulle

Oli vuosi 2002 ja minä mieheni omaishoitaja. Olin kuullut, että Oulussa toimii meitä varten yhdistys. Arkana ja väsyneenä suuntasin eräänä päivänä askeleeni yhdistyksen silloisiin tiloihin. Tervetulotoivotuksesta lähtien tunsin oloni vapautuneen kotoisaksi. Keskustelu kävi vilkkaana kahvittelun lomassa. Näin sain ensikosketukseni yhdistykseen. Noina vuosina käyntini yhdistyksessä jäi pariin kertaan, mutta ne kerrat jättivät jotain lämmintä ja lähtemätöntä sisääni.

Elämän muutos

Mieheni kuoli marraskuussa 2006 parin kuukauden sairaalajakson päätteeksi. Lähdön hetki oli rauhaisa. Saimme koko perhe olla hänen kanssaan, sytyttää muistokynttilän ja viettää hetken rakkaamme vierellä. Totaalisesta elämänmuutoksesta alkoi vaikea kausi. Oli kova paikka tottua elämään yksin – tuntea tarpeettomuutensa. Suuri ikävä täytti mielen. Onneksi lapset puolisoineen

oman surunsa keskellä kykenivät hoitamaan viralliset asiat ja huolehtivat myös minusta.

Toisen merkittävän muutoksen koin, kun sain tilaisuuden osallistua yhdistyksen järjestämälle Elämäniloa -voimaantumiskurssille vuonna 2008. Kurssilla käsiteltiin surua, mutta ajatukset hienovaraisesti ohjattiin tulevaan ja lopulta rohkaistiin ilon tunteeseen. Uskalsin vähitellen katsoa tulevaa ja uskoa elämään. Koko loppuelämä oli käytettävissäni. Aloin taas tavata ystäviäni. Kiinnostuin yhä enemmän yhdistyksestä, sen toiminnasta ja järjestämistä tilaisuuksista.

Vapaaehtoisena yhdistyksessä

Toimin entisten omaishoitajien Katse huomiseen -kerhon toisena vetäjänä. Kerholaisilta saan vertaisvoimaa. Kerta kerran jälkeen lähden kotiin voimaantuneena ja iloisin mielin.

Olen myös osallistunut erilaisiin yhdistyksen tarjoamiin vapaaehtoistehtäviin, joista yksi on hallitustyöskentely. Toivon, että kokemuksieni kautta olen voinut edes hitusen vaikuttaa omaishoitajien aseman parantumiseen. Hallituskausinani olen itse löytänyt uusia näkökulmia ja oppinut lakeihin ja säädöksiin liittyviä asioita.

Perheeni ja minä olemme saaneet yhdistykseltä oikeaa apua, oikeaan aikaan ja meille sopivalla tavalla. Saan toimia yhdistyksessä, joka on laajalti tunnettu toimistaan ja aikaansaannoksistaan omaishoitajien aseman parantajana. Voin nauttia yhteisön lämminhenkisestä yhteenkuuluvuudesta ja yksilöllisyyttä arvostavasta toimintatavasta. Ennen kaikkea olen saanut kohdata uusia ihmisiä ja toimia heidän kanssaan. Olen myös löytänyt uusia ihania ystäviä – ja vielä tällä iällä!

Marjukan tarinan pidemmän version Yhdistyksen merkitys minulle ja perheelleni voit lukea Kortteeriuutisista 2/2017.

Posted in Omaishoito, Vapaaehtoistoiminta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *