Tarinoita etäomaishoivasta

Mitä on etäomaishoito -videosarja

Tanja Litmasen tekemät videot. Lyhyt johdanto muutaman videon sarjaan ja meidän perheen tarina.

Sari Huttusen vertaishaastattelu. Hän on Lontoossa asuva etähoivaaja.

Hoivaa satojen kilometrien päästä

On pakkasaamu. Oululainen Merja Puranen kiirehtii aamujunaan, joka on matkalla Rovaniemelle. Siellä asuu 89-vuotias isä, jonka asioista Merja on jo jonkin aikaa huolehtinut omasta kotikaupungistaan käsin. Merjan tavoin jopa satojen kilometrien päässä asuvista läheisistään huolehtii yli 65 000 suomalaista. Lue koko juttu Akuutin nettisivuilta.

Isän asioita pitää hoitaa ”etänä”:

Isäni asuu Etelä-Suomessa eikä kykene enää omia asioitaan yksin hoitamaan. Kaikki omaiset asuvat kaukana, joten isän asioita pitää hoitaa ”etänä”. Minä hoidan isän pankkiasiat ja juoksevat asiat. Muista asioista sovimme sisarusten kesken yhdessä. Lue lisää blogistamme.

Sairasloman jälkeen ymmärsin pyytää lyhennettyä työaikaa:

Tuula Kuivanen suhaa autollaan oman Nurmijärven kodin, Espoon Leppävaaran työpaikkansa ja muistisairaan 85-vuotiaan äitinsä Helsingin Kallion kodin väliä. Tytär jää usein äidin luokse yöksi. Viikonloput he viettävät usein Tuulan Nurmijärven talossa. Myös työpäivän aikana äiti saattaa soittaa ja kysyä, mihin hänen piti mennä, tai kertoa, että avaimet ovat jääneet kotiin. Lue lisää blogistamme.

Mitkä asiat etäomaista vaivaavat arjessa

“Asun pitkän matkan päässä vanhemmistani, joiden hoivaa ja huolenpitoa kuitenkin joudun järjestelemään. Isäni halvautui ja heidän kotitilanteensa muuttui kerralla. Isän akuuttihoidon aikana sairaalassa kauheinta oli välimatka eli huoli siitä, miten asiat järjestyvät. Läheisen pitää lisäksi miettiä, millä pääset kulkemaan sopivaan aikaan häntä katsomaan ja siten, ettei työasiat ja oma perhe kärsi. Kuitenkin kävin viikoittain kerran tai kaksi kertaa isää katsomassa. Etäisyyden lisäksi huoli siitä, miten asiat hoituvat ja miten häntä hoidetaan, oli suuri. Hoitoalan ihmisten lisäksi huomasin, ettei kuntien edustajilla ole tarvittavaa lain tuntemusta ja usein vammaista yritetään rinnastaa vanhukseen, vaikkei hän vanhuksen kriteerejä täyttäisi edes ikänsä puolesta. Tämä taistelu oikeuksien puolesta oli se rasittavin ja ärsyttävin.” Lue lisää blogistamme.

Syyllisyys kulkee vierellä

“Tänä viikonloppuna otan aikaa itselleni ja vietän aikaa perheeni kanssa. Kun on oma perhe ja ihana ensimmäinen lapsenlapsi ja toisaalta iäkkäät vanhemmat, niin miten jakaa aikansa tämän kaiken kesken?  Oman jaksamisen kannalta on tärkeää, että ajattelee itseään. Se ei ole itserakkautta, vaan itse rakkautta. Sanojen välillä on välilyönti. Jos ei itse pidä itsestään huolta ja ota aikaa sinne, mikä on itselle tärkeää, ei jaksa.” Lue lisää blogistamme.

Etäomaishoivaa todella kauaksi

“Oululaisen Lidia Harjun kaksoissisar, Olga, asuu halvaantuneena Volgogradissa. Venäjällä, jossa ei ole kunnon sosiaaliturvaa, vammautuneista ja vanhuksista huolehtivat sukulaiset. Olgalla ei ole ketään, joka kykenisi häntä turvallisesti ja säännöllisesti hoivaamaan ja auttamaan päivittäisissä toimissa. Lidia-sisaren huoli ja hätä on kova, sillä ilman maahanmuuttoviranomaisen myönteistä päätöstä Olga ei voi tulla Lidian luokse, vaikka molemmat sitä hartaasti toivoisivat. Lidia on sisarensa etäomaishoitajana toiseen maahan.” Lue lisää blogistamme.

Miten etäomaishoiva vaikuttaa työhöni?

“Äitini on eronnut, hänellä on kaksi tytärtä: minä ja kolme vuotta nuorempi sisareni. Äiti sairastui nuorena dementiaan, 64-vuotiaana, ja oli juuri päässyt eläkkeelle. Oireet huomattiin aika varhaisessa vaiheessa, koska hän oli tuolloin paljon tekemisessä kanssani, kun minulla oli muutoksia omassa elämässäni. Otin heti yhteyttä terveyskeskukseen ja kerroin huolestani, mutta siellä suorastaan naurettiin minulle. Ei otettu muistitestiä, ei otettu tosissaan.” Lue lisää blogistamme.

Miten juuri minusta tuli etäomaishoitaja?

“Toimin etäomaishoitajana ja voin sanoa, ettei etäomaishoivaa tunnisteta. En ole itsekään ajatellut ennen olevani etäomaishoitaja. Kuitenkin hoidan äitini asioita viikoittain. Äitini asuu 100 kilometrin päässä minusta ja kuljen sinne julkisilla kulkuvälineillä, koska minulla ei ole ajokorttia. Äitini on jo 90 –vuotias ja asuu palvelutalossa. Etäomaishoivapolkuni on ollut monimutkainen.” Lue lisää blogistamme.