Nuoren itsenäistyminen on iso elämänmuutos perheelle. Erityinen nuori tarvitsee siihen erityistä tukea. On hyvä aloittaa omaan elämään liittyvien asioiden valmistelu hyvissä ajoin.
Tärkeitä, nuoren elämää muuttavia merkkipaaluja ovat 16- ja 18-vuotissyntymäpäivät. 16-vuotiaana on mahdollisuus saada opintoja varten nuoren kuntoutusrahaa Kelalta ja on ehkä pohdittava päätöstä työkyvyttömyydestä. Täyttäessään 18 vuotta nuoresta tulee yhteiskunnan täysivaltainen jäsen ja oikeutettu ottamaan vastuuta elämästään rajoitteidensa sallimissa puitteissa.
Myös muita suuria asioita on mietittävä, kuten armeijaan menoa. Erityinen nuori ei kuitenkaan ole itsenäistyessään yksin, vaan hänellä on läheistensä lisäksi koulun, vammaispalvelun ja muiden yhteistyötahojen tuki.
Napanuora voi olla tiukempi erityisnuorilla, koska hän tarvitsee paljon vanhempiensa tukea. Marianne Kulmalan sanoin ”pitää vain luottaa siihen, että kyllä nuoren siivet kantaa, ja olla itse taustalla ottamassa syliin, jos siivet eivät jostain syystä kantaisikaan”.
Mikä on sopiva välimatka nuoreen? Hänelle on annettava vapautta tehdä omia valintojaan rajoitustensa sallimissa puitteissa. Nuori tarvitsee vanhempiensa hyväksyntää, arvostusta ja kannustusta. Nuoren kanssa voi keskustella ja sopia, millä tavalla vanhempien olisi hyvä olla mukana nuoren elämässä.
Nuoren kanssa voi pohtia yhdessä tähän asti kuljettua matkaa lapsuudesta täysi-ikäisyyteen. Miten matka alkoi? Millaisia muistoja on jäänyt mieleen lapsuusvuosilta? Millainen vanhempien suhde erityiseen lapseen on ollut? Millainen suhde on ollut nuoren näkökulmasta? Yhteisten hetkien muistelu vahvistaa lapsen ja vanhemman välistä yhteyttä.
Kun nuori, josta on huolehtinut erityisellä tavalla koko hänen elämänsä, muuttaa pois, voi vanhempi tuntea monenlaisia tunteita: haikeutta, surua, iloa, ylpeyttä, epäonnistumisen kokemusta, helpotusta. Aika on myös muutoksen mahdollisuutta vanhemmille. Kenties nyt voisi alkaa toteuttaa omia unelmiaan.
Yksilöiden ja perheiden resilienssi ilmenee vaikeissa elämäntapahtumissa tai -vaiheissa, jotka aiheuttavat voimakasta stressiä ja vaativat sopeutumaan. Tällainen tilanne voi olla nuoren itsenäistyminen. Se on paitsi haaste myös myönteinen muutostilanne, joka vaatii sopeutumista koko perheeltä. Resilienssi tarkoittaa ihmisen kykyä sopeutua stressaavaan kokemukseen, traumaan tai muuhun kohtaamaansa kielteiseen tapahtumaan. Resilienssiä tarvitaan myös elämän iloisissa muutostilanteissa.
Suojaavia lapsuusajan tekijöitä ovat vanhemman antama tuki, tukea antavat kaverisuhteet ja positiiviset persoonallisuuden piirteet. Hyvät ihmissuhteet lapsuudessa, nuoruudessa ja aikuisuudessa on havaittu tutkimuksissa erittäin tärkeiksi resilienssitekijöiksi psyykkiselle hyvinvoinnille.
On tärkeää, että erityisellä nuorella on läheinen suhde edes yhteen välittävään aikuiseen. Se on nuoren vastoinkäymisistä selviytymisen avaintekijä. Ihmisen selviytymiskykyisyyden perustana on tunne, että joku rakastava, myötämielinen ja tyyni henkilö ymmärtää häntä sekä ottaa hänet mieleensä ja sydämeensä.
Kaarina Haukipuro
perhetoiminnan kehittäjä
Lähteet:
Kehitysvammaisten palvelusäätiön julkaisuja 4/2020. Omille poluille. Työkirja itsenäistyvien nuorten vanhemmille.
Kulmala, Marianne 2016. KUN ERITYISNUORI MUUTTAA POIS KOTOA – VANHEMMAT TUNTEIDEN PYÖRITYKSESSÄ. Autismiliitto, Askel aikuisuuteen -projekti.
Poijula, Soili 2020. Resilienssi: Muutosten kohtaamisen taito. 4., korjattu painos. Helsinki: Kirjapaja.