Yhteistyö tuo voimaa, satua kohti kun kuljetaan

Mistä on lumoavat tapahtumat tehty? Pienten jalkojen töminästä, iloisista ilmeistä ja tähtisilmien tuikkeesta. Väreistä ja savisista sormista. Lauluista ja leikeistä.  Pomppupalloista ja hippaleikeistä. Vertaistuesta ja yhdessä olosta. Monien toimijoiden yhteistyöstä.

Kello on muutamaa minuuttia vaille kymmenen ja ilmassa on pientä jännitystä.  Pian ovet avautuvat ja ensimmäiset satuseikkailijat saapuvat viettämään mukavia yhdessä olon hetkiä. Perhosten pörinää vatsassa vai aamuherätyksen aiheuttamaa väsymystä, pienet suut eivät tahdo avautua päivän aluksi ujoa hymyä suuremmalle. Joku bongaa papukaijan ja merimiehen, toinen arvelee tulossa olevan ihan kiva päivä, kolmas hypistelee aarrekarttakääröä.

Marraskuun lopussa järjestetty vertaistapahtuma ”Matka satujen saarille” kokosi erityistukea tarvitsevien lasten perheet Oulun ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan yksikön tiloihin. Päivä järjestettiin yhteistyössä Oulun seudun omaishoitajat ja läheiset ry:n, Hyvinvoiva Perhe HYPE -hankkeen, Leijonaemot ry:n, Tarina ja Kosketus Oy:n sekä Oulun ammattikorkeakoulun kanssa. Yritys, yhdistykset ja kaupungin liikelaitos mahdollistivat yhteistyöllään tapahtuman, jossa etsittiin iloa tarinoiden maailmasta. Lasten tuen tarpeet pyrittiin huomioimaan jo tapahtumaan ilmoittautumisen yhteydessä, tapahtumapaikaksi valikoitui fyysisesti esteetön ympäristö ja aikatauluihin jätettiin pelivaraa.

Jokaiselle perheelle oli nimetty oma opiskelijaohjaaja, kotitonttu, tai useampi, jotka kulkivat perheen mukana päivän ajan. Näin vanhemmat saivat hengähtää hetken, ja opiskelijat arvokasta kokemusta lasten kanssa toimimisesta. Perhelähtöistä asiakastyötä olivat oppimassa toimintaterapeuttiopiskelijoiden lisäksi fysioterapeutti- sekä hoitotyön opiskelijoita. ”Perhekohtaiset opiskelijat olivat aivan ihania, avuliaita ja ihanan reippaita ja rohkeita!” Tapahtumapalautteessa perheet kokivat nämä opiskelijat heidän jaksamistaan tukevimmaksi anniksi. Ilman koulun kanssa tehtävää yhteistyötä ei tällainen tuen muoto mahdollistuisi.

taikapuupieni

Siveltimien vetoja ja kosketuksen taikaa

Taikatorilla kuultujen tervetulosanojen jälkeen Satusiemenet aloittivat päivän Satujen poukamassa Satuhierontaa kokeillen, isompien Taikataimien suunnatessa taiteilemaan Luovuuden luodolle.

”Olipa kerran pieni orava, joka keräsi metsässä marjoja, pähkinöitä ja siemeniä. Yhden pienen siemenen orava piilotti maahan. Se oli taikapuun siemen. Siemen alkoi kasvaa ja kohta puu oli kasvanut niin suureksi, että sen latva ja oksat hipoivat jo pilviä.” Satuhieronta on kosketuksen ja kevyen hieronnan yhdistämistä satuihin, tarinoihin ja mielikuviin. Se edistää lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutusta ja tarjoaa rauhoittumishetken arjen kiireiden keskellä. Molemmille. ”Satuhieronta oli kivaa ja rentouttavaa kiireetöntä yhdessäoloa” Taisivatpa jotkut rentoutua niin perusteellisesti, että vaipuivat päiväunten maille.

Keltaista, sinistä, punaista. Rauhalliset pensselinvedot maalaavat keskittyneesti sienellä kostutetulle paperille taikapuun. Vaihtoehtoisesti saattoi muovailla savesta oman taika voimaeläimen. Vaikka tärkeintä ei ollutkaan lopputulos vaan luova prosessi ja yhdessä tekeminen, lasten ja vanhempien käsissä syntyi upeita taideteoksia. Päivän päätteeksi koottu taidenäyttely mahdollisti töiden ihailun meille kaikille.

Hyvinvoiva Perhe HYPE -hanke toivoo voivansa tuoda erilaisia toiminnallisia menetelmiä perheiden ulottuville, LogoArt ja Satuhieronta ovat hyviä esimerkkejä tällaisista. Päivän tykätyimmät tuokiot mahdollisti Tarina ja Kosketus Oy tuomalla Satuhierontahetket ohjauksineen päivän ohjelmaan.

Viidakosta laivaan, kapteeni käskee – asento ottakaa

Sillä välin, kun vanhemmat virkistyivät oman ohjelmansa ääressä, johdatti Kapteeni Pötsi miehistöineen lapset laululeikkien avulla etsimään kadonnutta aarretta. Vaiherikkaan matkan jälkeen aarre löytyi hieman jännittävästä paikasta, nimittäin luolan onkalosta. Arkusta löytyi kultaa, timantteja, koruja ja simpukoita. Aarteen etsijät palkittiin lopuksi omilla kultakolikoilla.

”Kun aikuisille oli suunnattu oma ohjelma pystyi luottamaan että lapsista huolehditaan sillä aikaa”

Lasten etsiessä merirosvojen aarretta oli vanhemmille vertaishetki toisaalla. Vertaistunnin mahdollistivat kaksi leijonaemoa, jotka aikaisin aamusta olivat kömpineet autoon ja ajelleet pari sataa kilometriä kuulostelemaan oululaisten erityisperheiden vanhempien tuntoja. Annetun palautteen perusteella yhden tunnin mittainen vertaishetki oli useammalle vanhemmalle liian lyhyt.

Ohjatun toiminnan lisäksi lapset saivat purkaa ylimääräistä energiaa Vauhtiviidakossa tai rauhoittua satukirjojen ääressä. Eräälläkin sohvalla kolme opiskelijaa luki tarinoita viidelle Satusiemenelle. Tarinoiden katveessa nautittiin myös satumainen lounas, jossa tarjolla oli monenmoista Punahilkan paremmasta keitosta, lohikäärmesämpylöihin ja Mummoankan mokkapaloihin. Kokemuksia päivästä kyseltiin lapsilta tähtikartan avulla. Jokainen saari sai ison läjän tähtiä ja kirjoitettua palautettakin saatiin: ”pupulla oli kivaa vauhtiviidakossa”, ”kaikki oli hauskaa” ja ”paras tapahtuma ikinä”.

Palautteen tuomaa voimaa ja oppimista pitkin matkaa

”Mitä sitten opin? Sen, että aina kaikki ei mene niin kuin Strömsössä. Että elämä yllättää välillä takavasemmalta. Mutta vastoinkäymisistä ja yllätyksistä selvitään. Luovuudella ja yhteistyöllä. Sen, että kaikkea ei tarvitse ottaa niin hemmetin vakavasti: täytyisi muistaa säilyttää lapsen uteliaisuus ja ennakkoluulottomuus. Myönteisen asenteen voima. Emme sittenkään ole niin erilaisia.  Ja vaikka tekemistä oli paljon, uskon, että lasten vilpitön ilo palkitsi meidän kaikkien uurastuksen. Kiitos, että saimme olla mukana!”

Opiskelijat ja kaikkien järjestävien tahojen edustajat kokoontuivat päivän päätteeksi purkamaan päivän kokemuksia. Tunnelma oli käsin kosketeltavan herkkä, muutama kyynelkin näkyi silmäkulmissa. Tapahtumapäiviä toisinaan kritisoidaan siitä, että ne eivät tuo perheille jatkuvaa tukea, eivätkä vie tukea sinne missä sitä kaivataan. Näin toisaalta onkin, mutta se ei tee päivän kokemuksista kenellekään vähemmän tärkeitä. Päivän koettiin antaneen tukea niin jaksamiseen perheenä kuin vanhempana. ”Lisää samanlaisia juttuja kaivataan”.

Päivän sadun löydät täältä.

Katja Nurmi
toimintaterapeuttiopiskelija

Hyvinvoiva Perhe HYPE –hankkeen työntekijät

Posted in Yleinen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *