Olen geronomiopiskelija Johanna Ylilehto ja opiskelen Lapin ammattikorkeakoulussa. Opiskelujeni toiseksi harjoittelupaikaksi valikoitui Oulun seudun omaishoitajat ry, sillä omaishoitajuus ja kolmannen sektorin toiminta kiinnostivat. Olin myös kuullut paljon hyvää tästä paikasta, ja harjoitteluni lähestyessä loppuaan täytyy olla samaa mieltä näiden kehujien kanssa. Minut otettiin lämmöllä vastaan ja ei tarvinnut tuntea oloaan ulkopuoliseksi. Pääsin monenlaiseen toimintaan mukaan. Oli hienoa päästä suunnittelemaan toimintaa esimerkiksi messuille ja mukanaolo erilaisissa yhteistyöpalavereissa ja tutustumiskäynneillä avasi kenttää vieläkin laajemmin.
Omaishoitajat ja läheiset mahdollistavat hoidettavan omassa kodissaan pärjäämisen, usein tämä tapahtuu korvauksetta tai pienellä omaishoidon palkkiolla. Omaishoitajien panos on olennainen osa sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja korvauksen tulisi mielestäni olla suurempi. Läheisen hoivaaminen perustuu tunnesiteeseen ja on usein palkitsevaa, mutta sitova hoiva voi kuormittaa omaishoitajaa psyykkisesti ja fyysisesti sekä vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiin.
Usein on myös niin, että omaishoitajan voimavarat ei riitä hakemaan esimerkiksi erilaisia tukia yksin. Neuvoa ja ohjausta on onneksi tarjolla, yhdistyksen työntekijät auttavat asiakasta vahvalla ammattitaidolla. Vertaistuki on tärkeää jaksamiselle ja siihenkin löytyy ryhmätoimintaa. Kohtaamiset omaishoitajien kanssa olivat antoisia ja merkityksellisiä. Kun ihminen kertoo omasta, usein raskaastakin tilanteestaan, on tärkeää olla täysin läsnä ja kuunnella. Kiireetön tunnelma mahdollistaa luottamuksellisen ilmapiirin.
Kiitos yhdistyksen työntekijöille, sain kullanarvoista oppia tulevaisuuden varalle.
Aurinkoista kesää!
Johanna Ylilehto