Viljo soittaa ovikelloa ja Elsa avaa oven hymyillen. On se hetki viikosta, kun koittaa Elsan oma hetki. Hän pitää kuukausittain lakisääteiset vapaansa, mutta ne eivät mahdollista hänen jokaviikkoista harrastustaan. Erno tunnistaa tutun äänen ja hymyilee, kun kuulee juttukaverinsa saapuvan. Vaikka jalat eivät pelaa, kädetkin toimivat huonosti ja muistikin on huonontunut, tunnistaa hän tutun äänen.
Viljo kokee tärkeäksi auttaa omaishoitoperhettä, sillä hän on itsekin ollut aiemmin samankaltaisessa tilanteessa. Vaimon nukuttua pois on elämä hiljentynyt. Suru menetyksestä lamaannutti aluksi, mutta pikkuhiljaa Viljo pystyi katsomaan eteenpäin. Hän tunsi kaipaavansa elämäänsä tekemistä ja päätti ilmoittautua vapaaehtoiseksi yhdistykseen. Kyläkummin tehtävä tuntui hänelle sopivalta ja pian löytyikin perhe, joka kaipasi kotiinsa kyläkummia. He sopivat, että Viljo käy perheessä kerran viikossa kaksi tai kolme tuntia kerrallaan.
Odotettu hetki kaikille
Elsa on hoivannut pitkään rakasta puolisoaan. Omaishoitajan vapaat ovat joka kuukauden odotettu hetki, sillä silloin Elsa saa levätä ja tehdä asioita vain itseään varten. Elsa käy käsityökerhossa ja odottaa kovasti viikoittaisia käsityöhetkiä. Hän on saanut uusia ystäviä kerhosta, ja heillä on yhdessä hauskaa. Täällä hän saa olla muutakin kuin omaishoitaja. Vaikka rakkaan puolison hoitaminen onkin hänelle sydämen asia, on hyvä olla välillä ihan vain oma itsensä, ilman velvollisuuksia.
Viljo ja Erno ovat jo syvällä kalastuksen saloissa, kun Elsa painaa oven perässään kiinni. Ernon, entisen kalastajan, silmät kirkastuvat, kun hän saa muistella aikoinaan saamiaan kalasaaliita. Vanhoja asioita hän muistaa hyvin ja niistä hän puhuu mielellään. Ernon sosiaaliset kontaktit ovat vähentyneet sairauksien myötä. Vaimo on hänelle rakas, mutta arjen tohinassa ei aina ennätä tai jaksa keskustella. Viljo on tullut Ernon seuraksi kolmeksi tunniksi ja aika kuluu rattoisasti jutellen Ernon lempiaiheista.
Elsan saapuessa kotona odottaa hyväntuulinen porinakaksikko. Viljo taputtaa Ernoa olalle, vaihtaa muutaman sanan Elsan kanssa ja sopii seuraavan tapaamisen. Hän vilkuttaa, huikkaa heipat ja lähtee kohti omaa kotiaan. Matkalla hän käy läpi äskeistä. Tuntuu hyvältä, että hän pystyi mahdollistamaan Elsalle hetken oman harrastuksen parissa. Hän kokee vapaaehtoistehtävänsä merkittäväksi. Myös hän itse virkistyi jutellessaan ja nauraessaan Ernon kanssa. Oman puolison sairastuminen ja poisnukkuminen kavensi sosiaalista verkostoa, ja Ernosta hän kokee saaneensa mukavan juttukaverin.
Vapaaehtoistoiminnasta sisältöä elämään
Neljä kertaa vuoden aikana Viljo kokoontuu muiden yhdistyksen vapaaehtoisten kanssa yhteen. Sitä kautta hän on saanut monta uutta kaveria elämäänsä. Tapaamisissa vapaaehtoisille on järjestetty koulutusta, virkistystä ja hyvää tarjottavaa. Vapaaehtoistoiminta on tuonut sisältöä Viljon elämään. Enää ei hänenkään tarvitse olla yksin, vaan hän kuuluu yhteisöön, jossa hän kokee tekevänsä merkityksellistä vapaaehtoistyötä ja virkistyvänsä myös itse.
Tarina ja nimet ovat kuvitteellisia.
Kaipaatko kotiisi kyläkummia hoidettavan läheisesi seuraksi? Tai haluaisitko kenties kyläkummiksi? Jos kiinnostuit, ota yhteyttä Kaarina Haukipuroon: kaarina.haukipuro@osol.fi, p. 040 559 7766.
Teksti: Kaarina Haukipuro