Miten juuri minusta tuli etäomaishoitaja?

Toimin etäomaishoitajana ja voin sanoa, ettei etäomaishoivaa tunnisteta. En ole itsekään ajatellut ennen olevani etäomaishoitaja. Kuitenkin hoidan äitini asioita viikoittain. Äitini asuu 100 kilometrin päässä minusta ja kuljen sinne julkisilla kulkuvälineillä, koska minulla ei ole ajokorttia. Äitini on jo 90 –vuotias ja asuu palvelutalossa.

Etäomaishoivapolkuni on ollut monimutkainen. Muistan, että äiti on ollut aina sairaalloinen, saanut tämän kautta huomiota. Kaiken kaikkiaan äidilläni on ollut neljä lasta. Isäni oli kiltti luonteeltaan, hän huolehti kaikesta eläessään. Isän kuollessa 1990-luvun lopussa, äiti jäi yksin omakotitaloon. Samalla paikkakunnalla sisareni auttoi äitiään omaisuusasioissa: äiti möi omakotitalon ja muutti osakehuoneistoon. Tuolloin äiti tukeutui paljon sisareeni, ja vietti viikonloppuja hänen luonaan. Ehkä silloin olisi pitänyt tukea äitiä itsenäisyyteen, ei siihen että tytär aina auttaa?

Aluksi oli suunnitelmassa, että kaikki me neljä lasta huolehdimme äidistä. Kuitenkin näin ei ole käynyt. Veljeni ovat vähemmän mukana huolehtimisessa. Toisen veljeni kanssa äidillä oli välit poikki useita vuosia, koska sanomista oli tullut puolin ja toisin, ja kumpikaan ei ottanut ensimmäistä askelta sovintoon. Harmi vain, että samalla äiti menetti suhteensa lapsenlapsiinsa.

Samalla paikkakunnalla asuva sisareni on ollut samalla aaltopituudella äidin kanssa aina, he soittelivat päivittäin sisareni eläessä. Sisareni kuoltua muutama vuosi isäni kuoleman jälkeen äidille tuli sydänoireita. Silloin minä, joka asuin toisella paikkakunnalla, otin äidin asiat huolekseni. Tässä tilanteessa en voinut ajatellakaan, että se kestää näin kauan: monta monituista vuotta. Silloin oli vielä toiveissa, että äiti kuntoutuu. Aika oli raskas ja minun oma elämäntilanteeni oli muutoksessa, ja lisäksi siihen tuli vielä äidin hoitaminen. Sisareni tytär, joka asui isoäitinsä lähellä, otti onneksi hoidosta osavastuuta.

Äidin elämässä tapahtuneet sairaudet, esimerkiksi sydäninfarktit aiheuttivat sen, että aloin huolehtimaan yhä enemmän äidistäni: lomien aikana ja viikonloppuisin. Riippuvuus ja luottamus minuun on valtava, minulle äiti soittaa jos jotakin haluaa tehtävän tai jotakin on sattunut. Riippuvuus aiheuttaa myös ongelmia: jos kerron lähteväni matkalle, äiti sairastuu heti. Äiti on jäänyt kiinni suruun, kaikkeen siihen, mitä hänen elämässään on tapahtunut.

Jouduin tekemään elämässäni ratkaisun työn ja etäomaishoivan yhteensovittamisessa: jäin työstäni osa-aikaeläkkeelle. Silloin oli ajatuksena, että äiti olisi voinut viettää enemmän aikaa luonani ja samalla vierailla veljeni luona, mutta äiti ei viihtynyt vieraalla paikkakunnalla ja tilanne jatkui samanlaisena, hoivan antamisena etäältä.

Äiti haluaisi minun asuvan luonaan, on läheisriippuvainen. Äiti on luonteeltaan joko tai –persoona, välimuotoja ei ole. Olen miettinytkin, että ruuhkavuodet ovat vasta nyt, kun äidin huolehtiminen vaatii niin paljon ja rytmittää omaa ajankäyttöäni. Minulla on nyt perheen kokoava rooli. Hän on ennen lyönyt puhelimen luurin korvaani, jos menee sukset ristiin kanssani, ja tästä asiasta on keskusteltu usein. Minulle tulee kuitenkin syyllisyys, jos en soita takaisin!

Äiti pitää luonnollisena, että käyn, mutta hän ei osoita kiitollisuutta. Osa-aikaeläkkeeni on tuonut voimia jaksamiseen. Kuitenkin viikonloppuisin äidin luona on tehtävä kotityöt: perjantaina siivous, lauantaina pesu, kauppa-asioiden hoitaminen ym, unohtamatta virkistystä. SPR:n ystävä käy äidillä säännöllisesti ja tämä on ihana asia, koska ystävä on tärkeä äidille, ja häneltä saa myös tukea.

Tulevaisuudessa haluan, että veljet tulisivat enemmän mukaan äidin huolehtimiseen. Asioiden järjestely vie paljon aikaa. Kuitenkin toinen veljeni on huonokuntoinen, ja olen onnellinen siitä, että välit äidin kanssa ovat nyt kunnossa.

Koen, että äidin huolehtiminen on oma valintani. Kuitenkaan en halua omien lasteni huolehtivan itsestäni. Äiti onkin hiukan mustasukkainen lapsenlapsistani, koska he vievät minulta aikaa. Onneksi mieheni ei välitä, että minun on aika ajoin lähdettävä äitini luo. Etäomaishoiva on opettanut minulle kärsivällisyyttä, hetkessä olemista.

 

Etäomaishoitajan tarinan kirjoittanut haastattelusta Annamaija Saastamoinen. Tarinan henkilöiden nimet on muutettu.

 

Suomessa on yli 65000 ihmistä, jotka huolehtivat omaisistaan etänä. Hän on yksi heistä.

Posted in Etäomaishoiva.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *