Aamuvarhaisella, kun kaurapuuro on syöty ja muutkin aamutoimet tehty, suuntaan kohti onnikkapysäkkiä. Onnikka lähtee Lumijoen idyllisestä keskustasta ajallaan ja ennen Liminkaa voi näin keväällä ihailla muuttolintuja. Joutsenia ja hanhia on ollut runsaasti ja paljon muitakin. Siinä vaiheessa ei vielä työasiat ole mielessä. Suunnilleen Kempeleen kohdalla herättelen ajatukset tulossa olevaan työpäivään, sillä töihinhän tässä olen menossa.
Ommaiskortteeriin saavun normaalisti viimeistään varttia vaille kahdeksan. Takki naulakkoon, tietokone auki ja työkännykkä samoin, siitä se työpäivä alkaa. Ensiksi luen sähköpostit. Pariin postiin on vastattava ja pari muuta odottamaan tarkempaa miettimistä.
Sitten minun onkin kiiruhdettava yhteistyökumppania tapaamaan. Ehdin hyvissä ajoin paikalle. Aloitamme ensin kahvihetkellä koko henkilökunnan kanssa. Kerron Etäomaispuoti-hankkeen kuulumisia. Paikalla olevista pari tunnistaa olevansa etäomaishoitajia. Keskustelu on muutenkin antoisaa ja käymme läpi monta etäomaishoivaa koskevaa kysymystä. Lopuksi keskustelen kumppanimme esimiehen kanssa mahdollisesta yhteistyöstä myös uudessa hankkeessa, jossa paneutuisimme etäomaishoitajien asiaan vielä syvemmin.
Kello on jo yli kymmenen, kun olen taas Ommaiskortteerissa. Keskustelen työkaverin kanssa hetken tapaamisen annista. Kiinnostusta yhteistyöhön oli ja etäomaishoitajien asia koettiin tärkeäksi. Tämä on meistä tärkeää, vielä kun saadaan sopimus yhteistyöstä. Tällaista tämä on, täytyy malttaa, että päätökset syntyvät ajallaan.
Käyn syömässä kunnon aterian, että jaksan iltapäivän tehdä projektisuunnitelmaa. Suunnittelemme tiimini kanssa uutta hanketta, sillä Etäomaispuoti-hankkeemme päättyy tämän vuoden lopussa. Projektisuunnitelman teko on omanlaisensa homma; miten saisimme hyvät ajatukset hakemukseen niin, että rahoittaja RAY:lla ne ymmärretään? Toimenpiteitä ja tavoitteita mietitään, valmista tulee vähitellen. Tärkeää on, että saamme näkyville sen, mitä etäomaishoitajat toivovat ja tarvitsevat tuekseen etäomaishoivassaan.
Loppupäivästä vielä on vastattava muutamaan sähköpostiin, seuraavan päivän esittelyn viimeistely ja materiaalien kerääminen. Päivän aikana on taas ehtinyt monta asiaa tehdä, mutta huomennakin riittää asioita tehtäväksi. Työt eivät tekemällä lopu, mutta eteenpäin mennään. Asioiden muutos on kuitenkin tuskastuttavan hidasta. Kehittämishankkeessa työskentely opettaa kuitenkin kärsivällisyyteen.
Neljän jälkeen on edessä onnikkamatka kotiin. Mukavaa istua ison auton kyydissä, jota ammattikuski ajaa. Kotimatka sujuu ja viimeistään Tupoksen kohdalla ajatukset kääntyvät kotiin. Illalla on vielä yksi kokous ennen kuin voi rauhoittua yöpuulle. Yksi työpäivä on takana ja uusi odottaa, siis elämä jatkuu.
Silvo Nybacka
RAKKAUS – Kuinka vahvistaa rakkautta erityisessä arjessa?
Erityisessä arjessa parisuhde joutuu herkästi taka-alalle, sillä aikaa ja voimia tarvitaan paljon lasten kanssa toimimiseen. Rakkauden vaaliminen parisuhteessa on kuitenkin sellainen sampo, josta voi ammentaa runsaasti hyvää raskaaseenkin arkeen. Kuinka sitten hoitaa ja syventää rakkautta erityisen arjen keskellä? Millainen on parisuhderakkauden sampo, rikkauksia parisuhteeseen tekevä mylly? Continue reading→
ERO – Perhe pysyy, vaikka parisuhde päättyy. Mistä eron hetkellä avaimet uuteen alkuun?
Ero on aina haastava elämänmuutos, mutta erityislapsiperheessä se tuo mukanaan erityisiä haasteita ja tarpeita, jotka vaativat huolellista harkintaa ja monenlaista tukea. Vaikka päättyvä parisuhde on raskas kaikille osapuolille, erityislapsen vanhempina kohdatut haasteet voivat olla moninkertaisia. Yksi tärkeimmistä asioista, joihin on hyvä keskittyä eroprosessin aikana, on ymmärrys ja yhteistyö. Continue reading→
ARKI – Resilienssi erityisessä arjessa
Erityinen arki tarvitsee yhdeksi työkalukseen resilienssiä. Resilienssi tarkoittaa ihmisen kykyä sopeutua stressaavaan kokemukseen tai muuhun kohtaamaansa tapahtumaan tai muutokseen. Se onkin muutosten ja haasteiden kanssa toimeen tulemista. Continue reading→
Sinulla on oikeus turvalliseen elämään
Koetko, että sinulla tai läheiselläsi on turvallinen olo kotona? Ikäihmisten kaltoinkohtelu ja väkivalta ovat asioita, joista harvoin puhutaan. Kokemukset kaltoinkohtelusta voivat jäädä piiloon, sillä ikääntynyt ei välttämättä itse pysty tai halua kertoa kokemastaan seurauksien pelon ja häpeän vuoksi. Jokaisella on oikeus turvalliseen elämään. Jos oma tai läheisen käytös huolettaa, kannattaa siitä kertoa ammattilaisille, joita kohtaa, kuten kotihoidon työntekijälle tai omaishoidon palveluohjaajalle. Continue reading→
Kyläkummi tuo iloa omaishoitoperheen arkeen
Viljo soittaa ovikelloa ja Elsa avaa oven hymyillen. On se hetki viikosta, kun koittaa Elsan oma hetki. Hän pitää kuukausittain lakisääteiset vapaansa, mutta ne eivät mahdollista hänen jokaviikkoista harrastustaan. Erno tunnistaa tutun äänen ja hymyilee, kun kuulee juttukaverinsa saapuvan. Vaikka jalat eivät pelaa, kädetkin toimivat huonosti ja muistikin on huonontunut, tunnistaa hän tutun äänen. Viljo kokee tärkeäksi auttaa omaishoitoperhettä, sillä hän on itsekin ollut aiemmin samankaltaisessa tilanteessa. Continue reading→
Turvallisen tilan periaatteet
Olemme Oulun seudun omaishoitajat ry:n tapahtumissa yhdessä vastuussa siitä, että kaikilla osallistujilla on hyvä ja turvallinen olo kaikessa toiminnassa. Tätä varten olemme luoneet seitsemän turvallisemman tilan periaatetta ja ohjeet epäasialliseen käytökseen puuttumiseen. Osallistumalla sitoudut noudattamaan näitä sääntöjä. Turvallinen tila tarkoittaa, että jokainen voi olla osa yhteisöä omana itsenään ilman pelkoa syrjinnästä, vähättelystä tai kiusaamisesta. Turvallisessa tilassa jokainen uskaltaa kertoa näkemyksensä, huomioi toisia ja saa tukea häiritsevään käytökseen puuttumisessa. Jokainen on tervetullut sellaisena kuin on. Continue reading→
Merkityksellistä tekemistä ja yhteisöllisyyttä
Yhdistyksemme järjestämät tapahtumat ja ryhmätoiminnat tarjoavat mahdollisuuden merkitykselliseen toimintaan, yhteisöllisyyden kokemiseen ja vertaistukeen, joka on monella tapaa korvaamatonta omaishoitajan arjessa. Toivommekin, että mahdollisimman moni löytäisi tiensä mukaan toimintaamme ja kokisi yhteisöllisyyden, vertaistuen ja merkityksellisen tekemisen hyödyt. Continue reading→
Musakerhossa parasta ovat rummuttaminen, laulaminen ja ohjaajat
Musiikkiharrastus on Lumi-Marian viikon kohokohta. Hän katsoo kalenterista etukäteen, minä päivänä hän pääsee musakerhoon. Mukavaa asiaa odottaessa on hyvä harjoitella samalla kalenterin ja ajankulun hahmottamista. Lumi-Marian mielestä musakerhossa parasta on rummuttaminen, laulaminen sekä Mari ja Timo. Continue reading→
Erityismuskarissa voi kokea yhdenvertaisuutta
Anne ja Jarmo Ristikari ovat olleet kuusi vuotta mukana Oulun seudun omaishoitajat ry:n järjestämässä muskaritoiminnassa lastensa Nuutin ja Neean kanssa. Vanhemmat iloitsevat siitä, että koko perhe on saanut siitä harrastuksen. He ovat kokeilleet perinteistä muskaria, mutta kokevat, että erityismuskariin on helpompi mennä. ”Ne katkaisee arki-iltoja, kivaa harrastusta. Antaa voimaa, kun näkee, miten iloisia lapset on muskarista lähtiessä.” Continue reading→
Rautiot tuovat iloa erityisen arjen keskelle
Mari ja Timo Rautio kertovat työnsä merkityksen vahvistuvan nähdessään lasten riemun. Lapset saattavat tulla musiikkiryhmiin paikalle väsyneenä, mutta ovat lähtiessään täynnä energiaa. Mieleenpainuvia hetkiä ovat Marille ja Timolle ne, kun sekä lapset että vanhemmat ovat aidosti läsnä. Musiikkiharrastus on yhdistänyt erityislasten vanhempia. Timo kuvailee, että vaikka maailmassa on paljon ikäviä asioita, mikään ei ole sillä hetkellä leikkiä ja laulamista tärkeämpää. Continue reading→