Oulun seudun omaishoitajat ry:n erityislasten isien vertaisryhmä aloitti toimintansa maaliskuussa 2025 vertaisohjaajien Veli-Matti Kuhan ja Antti Heikkilän vetämänä ja se on saavuttanut ensimmäisen toimintavuotensa aikana ennennäkemättömän alueellisen suosion erityislasten isien kohtaamispaikkana. Vertaisryhmä yhdistää yhteisen tekemisen ja arjen kokemusten jakamisen luontevasti ja on niittänyt mainetta rennosta ja helposti lähestyttävästä ilmapiiristään.
Salla Jämsén Oulun seudun omaishoitajat ry:stä lähestyi minua sähköpostitse kysyen, olisinko haastatellut Veli-Mattia ja Anttia, vertaisryhmän vetäjiä, ryhmän toiminnasta. Meillä Pohjois-Savon Omaishoitajat ry:llä oli juuri päättynyt OSAAVA Isät -vertaisryhmä. Oululaiskokemukset erityislasten isille kohdennetusta toiminnasta kiinnostivat kovasti, joten tartuin tehtävänantoon. Sain yhteyden ryhmän toiseen vertaisohjaajaan Antti Heikkilään, joka mielellään vastaili kysymyksiini.
Miten ryhmä sai alkunsa
Antti, miten päädyit mukaan ohjaamaan erityislasten isien vertaisryhmää?
Veli-Matti, jonka aloitteesta ryhmä käynnistyi pyysi yleisesti apua. Mulla on taustaa järjestökentältä ja tiedän mitä yksin puurtaminen on, joten ajattelin ryhtyä avuksi. Ajattelin myös, että tehtävä ei vaadi isoja panoksia mutta jonkun nekin on tehtävä. Pidin asiaa sekä tärkeänä niin itselle kuin toisillekin erkkaisille, että hyvänä harjoituksena tehdä itselle merkityksellisiä asioita omista resursseista ja lähtökohdista käsin.
Miten olette mielestänne onnistuneet tavoittamaan erityislasten isät toimintaan eli mikä on salaisuutenne?
Oman huomioni kiinnitti se, että aloitteen teki erityislasten isä. Ja toimintaa on koitettu lähteä alkumetreiltä pyörittämään tasavertaisena porukkana, meille isille. Tässä apuna on toiminut Osolin porukka erityisesti Salla ja Merja. He markkinoivat tapahtumia omissa kanavissaan ja se on tuonut väkeä paikalle. Kai toiminta on antanut kävijöille jotain, koska osa on tullut jopa takaisin. Ehkä tässä on auttanut hyvä tasapaino tekemisen, hyvän ruuan ja hyvien keskustelujen välillä.
Yhdessä tekemisen merkitys
Millaisia asioita teette ryhmässä ja millaisena näet toiminnan tulevaisuuden?
Isien vapaa illat muodostuvan aina jonkin aktiviteetin ja yhteisen ruokailun ympärille. Pyrimme ruokailun lomassa avaamaan keskusteluja erityisperheiden ilmiöistä mahdollisimman avoimesti mm. oman jaksamisen huolehtimisesta, parisuhteesta ja milloin mistäkin ajankohtaisesta. Sekä pyrimme ottamaan huomioon turvallisen tilan periaatteita.
Toivon että kokoontumisten ovat sellaisia, että olipa tilanne ja taustat millaiset hyvänsä, kokisi itsensä tervetulleeksi joukkoon. Kokoonnumme kerran kuukaudessa. Pyritään keksimään niin aktiivista kuin rauhallisempaakin tekemistä. Tekemisen pitää olla myös jotain, mikä ei nosta illan kustannuksia kovin korkealla. Toimintaa pyöritetään lähes omakustanteisesti ja hinta saattaa karsia joitakin osallistujia. Olemme mm. maastopyöräilleet, käyty luonnossa, ampumaradalla ja kiipeilemässä, jotain mainitakseni.
Mikä on motivaatiopuheesi muille isille toimintaan osallistumisen hyödyistä?
En tiedä onko tämä kummoinen motivaatiopuhe, mutta voin ainakin kertoa mitä se on itselle tuonut ja ehkä se herättää jossain toisessa kiinnostuksen. Vertaistuki on itselle tuonut ainakin yhteenkuuluvuutta ja selkeyttä. Kun huomaa muita samassa veneessä, asioiden kanssa ei jää yksin. Monesti ryhmässä on saanut myös vinkkejä joihinkin itseä askarruttaneisiin asioihin. Se on helpottanut kohtamaan ja käsittelemään joitain haastavia asioita omassa elämässä. Ja sitten kun on jaettu kokemus siitä, että perheessä on erityisyyttä, jollain tavalla se yhdistää.
Haastattelijana Tuukka Reinikainen Pohjois-Savon Omaishoitajat ry, OsaPe-hanke.
