”Vaikka ei olisikaan erityistä, musiikki yleensä rauhoittaa ja tuo paljon arkeen”, sanoo erityismuskarissa lastensa kanssa käynyt Anne Ristikari.
Hän on huomannut musiikin rauhoittavan lapsiaan. Kun he laittavat musiikkia soimaan kotona, lapset keskittyvät kuuntelemaan sitä. Perhe kuuntelee musiikkia esimerkiksi autossa. Sen vie Annen mukaan ajatuksia muualle.
Anne ja Jarmo Ristikari ovat olleet kuusi vuotta mukana Oulun seudun omaishoitajat ry:n järjestämässä muskaritoiminnassa lastensa Nuutin ja Neean kanssa. Vanhemmat iloitsevat siitä, että koko perhe on saanut siitä harrastuksen. He ovat kokeilleet perinteistä muskaria, mutta kokevat, että erityismuskariin on helpompi mennä. Tänä vuonna juhlitaan Oulun seudun omaishoitajat ry:n erityismusiikkiryhmien 10-vuotista taivalta.
Musiikki on ilmaisukeino
Vanhempien mukaan Nuutista huomaa, että hän tykkää olla muskarissa. Musiikki on Nuutille ilmaisukeino, kun ei ole sanoja. Nuutti tykkää musiikista, ja sitä käytetään esikoulussa esimerkiksi WC-toimintojen harjoittelemisessa. Musiikin kuunteleminen on lisääntynyt perheessä muskarin myötä. YouTube on perheessä kovalla käytöllä.
”Musiikki on tämän myötä tullut mukaan arkeen jokapäiväiseen elämään. Nuutti jaksaa nykyään keskittyä enemmän musiikkijuttuun”, iloitsee Anne.
Muskareiden ohjaajat Mari ja Timo Rautio saavat kehuja vanhemmilta. He huomioivat lapset yksilöllisesti ja kehuvat heitä. Mari ottaa lauluihin mukaan tukiviittomia. Anne kertoo, että muskarissa on useita samoja lauluja ja niitä toistetaan, joten lapsen on helppoa pysyä mukana.
”Nuutti on innostunut ja seuraa tosi tarkasti, mitä milloinkin tehdään. Vaikka Nuutti ei tuota puhetta, hän tunnistaa lauluja ja osaa toimia niissä”, kertoo Anne.
Voimaa lasten ilosta
Vanhemmilla on positiivisia kokemuksia muskarista. Annesta on hienoa nähdä lasten innostus, ja muskareiden säännöllisyys on hänen mielestään hyvä asia. Jarmo lisää, että muskarista on tullut osa arkea.
”Ne katkaisee arki-iltoja, kivaa harrastusta. Antaa voimaa, kun näkee, miten iloisia lapset on muskarista lähtiessä.”
Muskari on Nuutin ainoa harrastus. Neea käy lisäksi erityislasten partiotoiminnassa. Vanhempien mukaan Nuutilla ei ole mahdollisuutta mennä iänmukaiseen harrastukseen, sillä hän tarvitsee aikuisen tukea. Annen mukaan erityismuskarissa lapsi saa olla oma itsensä.
Vertaistuen merkitys on tärkeä Ristikareille. Annen kokemuksen mukaan heidän perheelleen sopivia vertaisryhmiä ei ole kovin paljon. Jarmo kertoo, että he ovat käyneet jonkin verran Pohjois-Suomen alueen Downin syndrooma -lasten perheiden tapaamisissa. Anne haluaa kannustaa erityislasten vanhempia hakeutumaan tilaisuuksiin, joissa he näkevät muita erityislapsiperheitä.
”Näkee muita perheitä, joilla on erityislapsi, niin kokee yhdenvertaisuutta. Tulee semmoinen olo, että ei ole yksin, on muita jotka on samassa tilanteessa. Oikeastaan ainoastaan ne tietää, minkälaista arkea itse elää.”
Teksti: Kaarina Haukipuro