Kun joku näkee ja kuulee – tutkijoiden kokemuksia omaishoitajien hyvinvoinnista

Omaishoitajien tilanne pysäytti meidät kaksi tutkijaa vahvasti vuoden 2017 aikana. Kohtasimme toisemme tutkimusmaailmassa ja päätimme yhdistää kiinnostuksemme ja voimamme tutkia omaishoitajien työhyvinvointia ja työturvallisuutta. Omaishoitotyön sitovuus ja työhön liittyvät haasteet odottivat ja odottavat ratkaisuja.

Kartoitimme alustavasti omaishoitajien työturvallisuuteen ja työhyvinvointiin liittyviä teemoja ja aihealueita vuoden 2017 aikana. Saimme 154 vastausta, joiden kautta saimme taustatietoa omaishoitajien tilanteesta ja ponnahduslaudan tulevaan. Lähdimme suunnittelemaan ja toteuttamaan monitahoista tutkimushanketta, johon saimme Kunnallisalan kehittämissäätiöltä rahoitusta vuosina 2019-2020. Ennen rahoituksen alkamista olimme haastatelleet 34 omaishoitajaa sekä keränneet kokemuksia vuoden ajan omaishoitajien työnohjausprosessista.

Hankkeen aikana järjestimme asiantuntijakyselyitä ja -haastatteluja, pidimme työpajoja sekä analysoimme materiaalia. Kolmena isona haastekokonaisuutena nousi esille palvelujärjestelmän kehittäminen, mielen hyvinvoinnin tukeminen ja tuki- ja liikuntaelinvaivojen ehkäiseminen. Palvelujärjestelmässä suurimmiksi haasteiksi todettiin muun muassa tiedonsaannin vaikeus, päätöksenteon hitaus, päätösten koettu epäoikeudenmukaisuus ja valituskierteet sekä myös epäselvien ohjeiden saaminen omaishoidon palveluista. Mielen hyvinvointiin liittyivät vahvasti pessimistinen ajattelu, oman elämänhallinnan puute, turvattomuuden tunteet, epäasiallinen kohtelu ja kuormittavat perhesuhteet. Tuki- ja liikuntaelinvaivoja esiintyi raskaiden omaishoitotehtävien, työympäristön ja tapaturmien sekä omaishoidettavan aiheuttamien vammojen vuoksi. Omaishoitajat kokivat fyysisen ja psyykkisen kuntonsa heikoksi.

Palvelujärjestelmän kehittämiseksi tarvitaan yhteneviä linjauksia ja lainsäädännön jatkuvaa päivittämistä, jotta kuntien väliset erot tasaantuisivat ja omaishoitajien oikeudenmukainen kohtelu toteutuisi. Yksilöä tukevat palvelupolut mahdollistavat omaishoitajan jaksamisen ja omaishoitajana jatkamisen. Omaishoitajalle tulisi tarjota työnohjausta, lyhytterapiaa sekä vertaistukea säännöllisesti voimavarojen ja työhyvinvoinnin tueksi. Omaishoitotyötä kannattelee ja helpottaa kotihoito ja perhetyö. Tuki- ja liikuntaelinvaivoja ehkäisemään ja vähentämään omaishoitajalla tulee olla mahdollisuus säännölliseen liikunnan harrastamiseen sekä vuosittaisiin terveystarkastuksiin. Lisäksi fysioterapeutin suorittamat kotikäynnit, joiden aikana tehdään työpaikkaselvitystä vastaava tarkastelu, edesauttavat omaishoitajien työergonomiaa. Kunta vastaa palvelujen tuottamisesta kolmannen sektorin ja yksityisen sektorin tuella. Tutkimus ja koulutus läpi leikkaa kaikki palveluja tuottavat sektorit tuottaen uutta tietoa ja juurruttaen sitä käytännön omaishoitokentälle.

Omaishoidon vaikutusten ja kustannusten määrittäminen on monimutkaista, sillä on vaikea arvioida, mitkä palvelut ja osatekijät tuottavat säästöjä tai aiheuttavat kustannuksia. Lisäksi säästöt ja kustannukset voivat jakautua pidemmälle aikavälille, joten niiden hahmottaminen voi osoittautua haasteelliseksi.

Arvioimme omaishoidettavien kustannuksia muissa palveluissa, jos omaishoidon tukea ei olisi myönnetty. Kustannukset ovat jaoteltu sen mukaan, miten kunnat arvioivat omaishoidettavien sijoittuvan ilman omaishoitoa. Näin ollen kaikkiaan sitovan hoidon tarpeessa olevien 60 000 omaishoidettavien vuosittaisten vaihtoehtoisten asumis- ja hoitokustannusten arvioitiin olevan 3,02 miljardia euroa.

Omaishoitoa voidaan kehittää erilaisin toimenpitein. Näiden toimenpiteiden kokonaiskustannuksia voidaan hahmotella hyödyntäen nykyisen palveluntarjonnan hintaesimerkkejä. Esimerkiksi mikäli jokaiselle sopimuksen tehneelle omaishoitajalle (47 500) tarjottaisiin yksi fysioterapeutin käynti vuoden aikana, voisivat laskennalliset kustannukset olla 14,25 miljoonan euron tasolla. Kyseisenlaista selvitystä työympäristön, eli kodin turvallisuudesta sekä toimivuudesta omaishoitotehtävien näkökulmasta ei olisi kuitenkaan todennäköisesti tarpeellista tehdä joka vuosi, vaan tilanteen muuttuessa. Työnohjaus puolestaan olisi yksi tapa tukea ja valmentaa omaishoitajaa omaishoitotyössä. Kaikkien omaishoitosopimuksen tehneiden osalta yksilötyönohjauksesta kertyisi 47,5 miljoonaa euroa kustannuksia vuodessa. Mikäli omaishoitaja saisi vuoden aikana viisi kertaa yksilötyönohjausta ja viisi kertaa ryhmätyönohjausta, olisivat kustannukset kaikille omaishoitosopimuksen tehneille 35,4 miljoonaa euroa vuodessa.

Toivomme, että näiden tutkimustulosten ja havaintojemme esille tuominen on osaltaan vaikuttamassa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Toivomme, että omaishoitajien ääni tulee kuulluksi ja arvostetuksi.

Marja Keväjärvi ja Maria Lindholm, työhyvinvoinnin tutkijat

Posted in Ajan hermolla, Omaishoito, Vieraskynä and tagged , .