Minun työpäiväni – ajatuksia työstä Oulun seudun omaishoitajat ja läheiset yhdistyksessä

Tällä kertaa Minun työpäiväni -blogin on kirjoittanut Leena Welling. Leena toimii tällä hetkellä vapaaehtoistoiminnan kehittäjänä, töissä yhdistyksessämme Leena on ollut vuodesta 2008 lähtien. Lue blogista Leenan ajatuksia työstään yhdistyksessämme.

Ensimmäinen kosketukseni Oulun seudun omaishoitajat ja läheiset -yhdistykseen tapahtui ollessani koulunpenkillä opiskelemassa sosionomiksi vuonna 2006. Silloin kaksi yhdistyksen työntekijää tuli vierailemaan tunnillamme ja kertomaan omaishoitajuudesta ja yhdistyksen toiminnasta. Voisi sanoa, että tällä vierailulla oli elämääni mullistava vaikutus. Tiesin heti, että tuonne haluaisin mennä suorittamaan harjoittelujaksoani ja oivalsin myös, että haaveilemani toiminnallinen opinnäytetyö olisi mahdollista toteuttaa yhteistyössä omaishoitajayhdistyksen kanssa. Silloin en vielä tietenkään tiennyt, että tuo yhdistys olisi myös minun työpaikkani tulevina vuosina.

Se arvostava tapa, jolla minut kokematon opiskelija otettiin vastaan yhdistyksessä, on jäänyt mieleeni. Ja nyt, kahdeksan työvuoden jälkeen, voin yhä sanoa, että yhdistyksemme on sangen hyvä harjoittelupaikka. Minä en ole ainoa entinen opiskelija, jolle on avautunut työura yhdistyksessämme. Meitä on ollut täällä jo useita vuosien varrella. Olemme yhä opiskelijoiden suosiossa. Meillä on vuosittain useita harjoittelijoita ja katsomme, että tämä on yksi tapa viedä omaishoitajien asiaa eteenpäin. Opiskelijamme ovat pääsääntöisesti tulevia tai jo nykyisiä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia ja heidän kauttaan tietämys omaishoidon asioista kasvaa ja kulkeutuu työyhteisöihin.

Aloitin työskentelyn Oulun seudun omaishoitajat ja läheiset ry:ssä huhtikuussa 2008 ja silloin vastuualueeseeni kuului entisten omaishoitajien tukeminen ja vapaaehtoistoiminnan kehittäminen. Sain tutustua moniin hienoihin ihmisiin, jotka olivat hoitaneet omaistaan vuosikausia ja sitten menettäneet hänet kuolemalle. Kävimme läpi monia vaikeita asioita heidän kanssaan kehittämillämme Elämäniloa-kursseilla ja oli hienoa nähdä, kuinka he vähitellen voimaantuivat ja lähtivät jopa mukaan vapaaehtoistoimintaamme. Monet kokivat, että heillä oli vielä jotain annettavaa ja he halusivat omalta osaltaan tukea omaishoitajia. Läheisen sairastuminen ja omaishoitoon ajautuminen muuttaa monia rooleja ja voimasuhteita kotona, kun puolisosta tuleekin hoitaja tai tyttärestä äiti. Siihen liittyy paljon luopumista ja sopeutumista puolin ja toisin. Saattaa olla, että suru omaisen kuoltua voi olla monitahoisempi, mielessä liikkuu monenlaisia ristiriitaisiakin tunteita, ja niiden selvittelyyn tarvitaan vertaistukea ja mahdollisuutta jakaa ajatuksia toisten samaa kokeneiden kanssa. Tähän Elämäniloa-kurssit ovat tarjonneet oivat olosuhteet. Minusta oli antoisaa työskennellä entisten omaishoitajien kanssa, oppia heidän elämänkokemuksistaan ja kasvaa itsekin ihmisenä. Suurin osa omaishoitajista on naisia, mutta heidän joukkoonsa mahtuu myös joitakin todella ihania ja erikoislaatuisia miehiä, joita ei välttämättä muualla tapaa. Tosin ei omaishoitajaksikaan synnytä, vaan siihen kasvetaan kokemuksien ja valintojen myötä. Viime keväänä meillä oli mahdollisuus taas tarjota yhdistyksemme järjestämänä Elämäniloa-kurssi ja se tuntui pitkästä aikaa tosi hyvältä. Työni on siinä mielessä rajoittavaa, että koska saamme rahoituksen Raha-automaattiyhdistykseltä aina vain tiettyä toimintaa ja aihealuetta silmällä pitäen, työpanoksemmekin täytyy kohdentua sen mukaisesti. Siksi onkin tosi hienoa, että seurakunta täällä Oulussa on ottanut järjestettäväkseen näitä kursseja aina kerran vuodessa. Parhaillaan on menossa seurakunnan järjestämä kurssi Lämsänjärven leirikeskuksessa.

Vuodesta 2012 lähtien olen työskennellyt alueellisen toiminnan ja edelleen vapaaehtoistoiminnan parissa. Sain uudet työkaverit ja mehän tytöt ollaan ajeltu lukemattomia kilometrejä tuolla Kiimingin, Yli-Iin, Ylikiimingin ja Pudasjärven suunnalla viime vuodet. Aloimme miettiä ja kysyimmekin omaishoitajilta, minkälaista toimintaa he haluaisivat / tarvitsisivat, ja niin sai alkunsa vähitellen Ommaiskahvilatoiminta! Kaikille avoimiin Ommaiskahviloihin omaishoitajat tulevat hakemaan tietoa ja virkistystä, juttelemaan toisten omaishoitajien kanssa sekä tapaamaan ammattilaisia ja asiantuntijoita. Myös Ommaiskortteerissa Isokadulla toimii nykyään Ommaiskahvila vapaaehtoisten ja opiskelijoiden avulla. Vapaaehtoiset ovatkin auttaneet meitä Ommaiskahviloissa monin tavoin. Vapaaehtoistoiminta kaikkinensa on ollut kehityskohteenamme yhdistyksessä. Olemme miettineet, mitä kaikkea vapaaehtoiset voisivat tehdä, jutelleet heidän kanssaan ja perustaneet uusia vapaaehtoistoiminnan tehtäviä. Meitä työntekijöitä on suhteellisen paljon, kun ajatellaan tällaista paikallisyhdistystä. Tämä on toimintamme laajuuden kannalta tietenkin hieno asia, mutta siinä on myös omat varjopuolensa, jos niin saa sanoa. Se on saattanut olla jopa esteenä vapaaehtoisen yhdistystoiminnan kehitykselle, mutta olemme yrittäneet tehdä tässä parannusta ja jättäneet tilaa vapaaehtoisille toimia joukossamme. Tällä hetkellä joukossamme toimiikin jo yli 50 vapaaehtoista, mukaan luettuna hieno vastuullinen hallituksemme.

Vuosi 2016 on viimeinen toimintavuosi Ihimisen Lähelle –hankkeessa, jossa olen nämä viime vuodet työskennellyt. Tällaisessa projektityössä on aika-ajoin kestettävä epävarmuutta tulevasta. Tällainen on tilanne nytkin. Tämän vuoden lopussa päättyy yhdistyksessä toinenkin hankerahoitus ja tulevaisuus on epävarmaa niin meille työntekijöille kuin osittain yhdistykselle myös. Mutta uusia rahoituksia haetaan, että toimintamme voisi jatkua omaishoitajien hyväksi.

Tyypillisenä työpäivänä starttaamme automme jo aamusta ja suunnistamme esimerkiksi Pudasjärvelle, jossa pidämme Ommaiskahvilaa. Vapaaehtoinen Ommaiskahvilaemäntämme keittelee kahvit seurakuntatalolla ja meille on tulossa vierailija paikallisesta apteekista kertomaan omista palveluistaan sekä antamaan hyviä neuvoja omaishoitajille, jotka huolehtivat läheisensä lääkehoidosta kotona. Parisenkymmentä omaishoitajaa saapuu paikalle kuuntelemaan apteekkaria. Samalle päivälle olemme sopineet myös yhteistyöpalaverin paikallisten viranomaisten kanssa, jossa suunnittelemme yhdessä, kuinka omaishoitajia voitaisiin parhaiten tukea ja kuinka ommaiskahvilatoiminta saataisiin juurtumaan Pudasjärvelle senkin jälkeen kun rahoituksemme tätä toimintaa varten loppuu. Lopuksi ajelemme vielä ympäri kuntakeskusta ja jätämme mainoksia toiminnastamme sopiviin paikkoihin sekä viemme esitteitä terveysasemalle ja palvelukeskukseen. Kotimatkalla väistelemme poroja ja kertaamme yhdessä päivän tapahtumia.

Leena Welling
Vapaaehtoistoiminnan kehittäjä

Posted in Ajan hermolla, Vapaaehtoistoiminta, Vieraskynä, Yhdistys vinkkaa, Yleinen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *