Ommaishoitaja, isä – Se aito oikea, varo kopioita!

Vanhemmuus, isyys ja äitiys peittävät usein alleen omaishoitajuuden. Joskus unohdetaan, että monissa perheissä omaishoitajia on kaksi, että se isäkin on omaishoitaja. Milloin isä edes huomaa olevansa lapsensa omaishoitaja? Synnytyssairaalan ensitietopaketin myötä? Silloin, kun ensimmäisen tai kymmenennen kerran toivoo apua? Silloin, kun taistelee lapsensa oikeuksien puolesta? Silloin, kun kolme mappia on täynnä lapsen papereita, sairaalakäynneistä, tuista, valituksista? Silloin, kun omaishoidontukea on haettu ensimmäisen tai viidennen kerran?

Perhe-elämä on kulttuurissamme edelleenkin nähty naisten valtakuntana ja toisinaan nämä perinteiset näkemykset saattavat vaikuttaa isän osallisuuteen varsinkin sosiaali- ja terveysalan palveluviidakossa. Isän on tehtävä voimakkaammin näkyväksi oma roolinsa lapsen vanhempana, tullakseen otetuksi huomioon (LAMK, opinnäytetyö). Lapsen asioiden hoitaminen, oikeuksien penääminen ja valitusten tekeminen saattavat olla jo tarpeeksi, että jaksaisi vaatia oman äänensä kuuluviin saamista. Palvelujärjestelmäsuossa pyristelemisestä ommaishoitaja kertoo näin: ”On ollut rankka kokemus taistella tuulimyllyjä vastaan.”

Taistelemisen vastapainoksi erityislapsen tuoma ilo, hyvä mieli ja elämän rikastuminen on vanhemmille merkityksellistä. Pienet edistysaskeleet, onnistumisten löytäminen ja läheiset tekevät arjesta toisinaan keveämpää (Pori, Diak, opinnäytetyö). Myös Ommaishoitajaisä löytää arjestaan onnenhetkiä: ”On päiviä jolloin pienikin positiivinen asia on mullistanut elämänmenon. Vaikka vastoinkäymisiä tulee vastaan, niin ne voi omassa mielessä kääntää positiiviseksi.”

Omaishoitajaisien kokemuksesta kuullaan yhä kovin vähän. Kokemusten etsiminen internetin syövereistä tuottaa tuloksena pari opinnäytetyötä, jotka käsittelevät lähinnä isien kokemuksia palveluissa. Muut arjen kokemukset jäävät hämärän peittoon. Ne ilon hetket ja onnistumisen kokemukset, surut ja suuttumukset uupuvat. Kertomukset siitä miten: ”’Olimme Hietasaaren vauhtipuistossa ja Jussin suusta alkoi tulla hänen elämänsä ensimmäiset selkeät sanat näkemiinsä asioihin.’ Nuo pitkään odotetut sanat ovat painuneet Urpon mieleen onnellisena hetkenä.” Tällaisia yksittäisiä isien bloggauksia ja kertomuksia voi muutamia netistä löytää. Hetkittäin omien kokemusten jakaminen voisi olla palkitsevaa: ”Paljon on tarttunut tietoa matkaan ja sitä on ilo jakaa niille, jotka käyvät samankaltaista polkua. Paljon on vielä edessä.”

Huomenna juhlistetaan jokaista isää, isiä, iskaa, iskää, faijaa, isikkaa, isukkia ja pappaa. Onnenhetkiä jokaiselle erityisen mahtavalle isälle vuoden jokaiselle päivälle.

”On päiviä kun on kiva olla isä. Lapset kutsuvat sitä isänpäiväksi. Tänä vuonna se on itselle yhdeksännen kerran omaishoitajana. Isänä. Muistakaa jokainen päivä on arvokas, jokainen hetki on arvokas. Jokainen on arvokas! Isänpäivä on arvokas.”

Lainatut hajatelmat: Vesa Torvi, ommaishoitaja “se aito oikea, varo kopioita”

Kirjoittaja: Hyvinvoiva Perhe HYPE -hanke

Posted in Erityisperhe, Omaishoito.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *