”Tärkeintä ei ole välttää stressiä, vaan oppia hallitsemaan sitä, jotta se ei hallitse sinua.”
Stressi on meille kaikille tuttu ilmiö. Se kuuluu elämään ja on monessa tilanteessa jopa hyödyllinen. Pieni paine voi auttaa keskittymään ja suoriutumaan, mutta pitkäkestoisena stressi alkaa syödä voimavarojamme. Erityisesti omaishoitajan arjessa, jossa vastuu voi olla jatkuvaa ja tauotonta, palautumisen merkitys korostuu.
Mikä on stressi – ja miltä se tuntuu?
Stressillä tarkoitetaan tilannetta, jossa koemme, että vaatimukset ylittävät käytettävissä olevat voimavarat. Se voi syntyä ulkoisista paineista, mutta myös omat odotukset ja huoli toisista voivat aiheuttaa stressiä. Stressi voi ilmetä eri tavoin – joskus keho ja mieli käyvät ylikierroksilla, kun taas alivireisyyttä voi olla vaikeampi tunnistaa pitkittyneen stressin seuraukseksi.
Ylivireystilassa olemme kuin jatkuvassa hälytystilassa: sydän hakkaa, hengitys on pinnallista ja nopeaa, uni ei tule, eikä mieli rauhoitu. Pinna palaa herkemmin ja olo on levoton, ehkä ahdistunutkin. Voi olla tunne siitä, että kaikki pitää tehdä heti. Käytös voi muuttua ylisuorittamiseksi ja tarve kontrolloida kaikkea korostuu. On vaikeaa pysähtyä ja levätä.
Alivireydessä taas tuntuu, ettei saa mistään otetta. Väsyttää, vaikka kuinka nukkuisi ja kaikki tuntuu raskaalta, keskittyminen on heikkoa, ajattelu tökkii ja muisti takkuaa, mikään ei jaksa innostaa ja tekee mieli vetäytyä. Olo voi tuntua tyhjältä, kun mikään ei tunnu miltään.
Oletko huomannut itsessäsi tällaisia stressaantumisen merkkejä? Toisinaan ylivireys ja alivireys voivat vuorotella – ja joskus oloon ehtii niin tottua, ettei edes huomaa olleensa jo pitkään kuormittunut. Pitkään kestänyt ylivireys kuormittaa kehoa ja mieltä niin, että se voi johtaa alivireyteen ja lopulta uupumiseen. Stressistä useimmiten palaudutaan helpommin, mutta uupumus on vakavampi tila. Silloin eivät pitkät yöunet ja mukava tekeminenkään elvytä ja elämästä puuttuu ilo ja värit.
Stressinhallinta ei tarkoita täydellistä rauhaa – vaan sopivaa vireyttä
Stressinhallinnan tavoitteena ei ole poistaa stressiä kokonaan, vaan löytää tasapaino. Esimerkiksi tärkeän tehtävän edellä pieni vireystilan nousu voi auttaa saamaan asioita aikaan. Vastaavasti vapaahetkinä on tärkeää laskea kierroksia ja palautua. Jos päivä on ollut fyysisesti raskas niin keho voi kaivata palauttavaa lepoa ja lempeää liikettä. Psyykkisestä kuormituksesta palautumiseen voi taas auttaa reipas liikunta tai muu mieluinen tekeminen ja läheisten tuki. Tasapainoa ja sopivaa vireystilaa haetaan itselle sopivalla tekemisellä, jotta stressi ei ala hallitsemaan elämää.
Elintavoilla on iso merkitys stressin kokemiseen, hallintaan ja siitä palautumiseen. Kun elintavat ovat kunnossa niin kuormittavat tilanteet eivät tunnu niin raskailta ja on paremmat voimavarat käsitellä stressiä ja palautua siitä. Yli- ja alivireyskään eivät jää päälle pysyvästi, kun hyvien elintapojen myötä on vankka perusta tukemassa kehon ja mielen jaksamista.
Stressiä voi hallita monella tavalla: vaikuttamalla tilanteisiin tai omaan suhtautumiseensa. Joskus on tärkeää pyytää apua, rajata tekemisiä tai selkeyttää arkea. Tämä voi olla omaishoitajalle erityisen vaikeaa ja sitä täytyy harjoitella. Toisinaan auttaa jo sekin, että pysähtyy hengittämään, vaalii rauhoittavia hetkiä tai katsoo tilannetta uudesta näkökulmasta.
Lepo on muutakin kuin nukkumista
Lepo ei aina tarkoita sohvalla makaamista tai pitkiä yöunia – vaikka nekin ovat tärkeitä. Keho ja mieli voivat kaivata hyvin erilaista lepoa, riippuen tilanteesta ja vireystilasta.
Tiesitkö, että lepoa voi olla myös:
- Fyysinen lepo
– voi olla palauttavaa yöunta, ravinteikasta ruokaa, riittävää nesteytystä, venyttelyä tai vaikka pieni metsälenkki. - Sosiaalinen lepo
– voi tarkoittaa itsekseen olemista, aikaa hyvän ystävän seurassa, sosiaalisen median rajaamista tai omien rajojen tunnistamista ja niissä pysymistä ihmissuhteissa. - Psyykkinen lepo
– voi olla rauhalliseen tilaan hakeutumista, taukojen pitämistä, hengittelyä tai vaikka puutarhanhoitoa. - Henkinen lepo
– voi löytyä hiljentymisestä, joogasta, luonnosta, uskonnollisista käytännöistä, anteeksiannosta, itsensä hyväksymisestä tai vaikkapa vapaaehtoistyön tuomasta merkityksellisyydestä. - Emotionaalinen eli tunteiden lepo
– voi tarkoittaa päiväkirjan kirjoittamista, terapiaa, tunteiden tuntemista ja niistä puhumista, omien tarpeiden tunnistamista ja välillä niiden asettamista muiden tarpeiden edelle. - Aistien lepo
– voi olla silmien sulkemista, hiljaisuutta, tunnelmallisuutta ja kauneutta ympärillä, mukavia kiristämättömiä vaatteita tai älylaitteiden välttelyä ennen nukkumaanmenoa. - Luova lepo
– voi olla musiikin kuuntelua, soittamista, laulamista, taiteen tekemistä, käsitöitä, kirjoittamista, sarjojen katselua, inspiroivaa tekemistä, ihmettelyä tai uusien ympäristöjen tutkimista.
Kuten voit huomata, monet levon tyypit menevät päällekkäin niin, että jokin tapa levätä onkin useampaa levon tyyppiä. Esimerkiksi luonnossa oleskelu yhdistää usein monta levon muotoa – se voi rauhoittaa mieltä, virkistää kehoa ja inspiroida luovuutta samanaikaisesti. Luonnosta voi myös nauttia joko yksin tai yhdessä muiden kanssa, riippuen siitä mikä tässä hetkessä palauttaa parhaiten. Tarve tietyn tyyppiselle levolle on hyvin yksilöllistä ja tilannekohtaista.
Kaikella tekemisellä ei tarvitse olla tarkoitusta
Usein ajattelemme, että pitää käyttää aikaa hyödyllisesti. Lepoakin voi huomaamattaan suorittaa. Kaikkea tekemistä ei kuitenkaan tarvitse perustella hyötynäkökulmasta. Ihan vain olemisella ja niin sanotulla hyödyttömällä tekemisellä on tärkeä rooli palautumisessa ja mielen hyvinvoinnin tukemisessa. Välillä on hyvä tehdä asioita vain siksi, että ne tuntuvat hyvältä – ei siksi että niistä olisi jotain hyötyä. Voit siis antaa itsellesi luvan tuijotella, piirrellä, lauleskella ja haahuilla ilman päämäärää. Hyödytön tekeminen on joskus juuri sitä, mitä tarvitaan vastapainoksi velvollisuuksille ja stressaaville asioille.
Kuormitus ei aina näy päällepäin – pysähdy itsesi äärelle
Jatkuva stressi voi hiipiä elämään vähitellen ja siihen voi tottua. Siksi on tärkeää pysähtyä ja kysyä itseltään: Miltä minusta oikeasti tuntuu? Tarvitsenko lepoa vai liikettä? Rauhaa vai seuraa? Milloin olen viimeksi ottanut aikaa vain itselleni, ilman odotuksia? Mistä huomaan, että voin hyvin?
Myös läheiset voivat auttaa huomaamaan jaksamisen rajat. Toisinaan tarvitaan isoja muutoksia, mutta usein pienillä teoilla voi olla yllättävän suuri merkitys. Omaishoitajan vapaiden käyttäminen on tärkeä hengähdyshetki. Onneksi vapaiden toteuttamiseen on erilaisia vaihtoehtoja, vaikka vapaaseenkin voi liittyä stressiä: Miten hoidettava pärjää? Ehtiikö itse tehdä kaiken tarvittavan ja lisäksi palautua? Yleensä kuitenkin jäädään plussan puolelle, kun omaishoidon vapaita käytetään säännöllisesti. Myös kotona hoidettavan kanssa ja lähiympäristössä pystyy toteuttamaan yllättävän paljon stressin hallintaa tukevia levon muotoja. Stressi kuuluu elämään, mutta sen ei tarvitse ottaa liikaa valtaa. Jokaisella on oikeus lepoon, palautumiseen ja omaan hyvinvointiinsa – myös omaishoitajalla.
Omaishoitajan rooli on arvokas ja tärkeä, mutta se ei saa viedä sinua mukanaan niin että unohdat itsesi. Stressinhallinta ja lepo eivät ole itsekkyyttä – ne ovat välttämättömyyksiä, jotta jaksat huolehtia sekä itsestäsi että toisesta. Ehkä juuri nyt on hyvä hetki hengittää syvään ja miettiä: mitä minä tarvitsen tänään?
Pienillä teoilla palautumista arkeen – kokeile näitä!
- Kävele 10 minuuttia ulkona
- Hengitä syvään ja puhalla hitaasti ulos viisi kertaa
- Tee lyhyt venyttelyhetki
- Juo lasillinen vettä tai kupillinen yrttiteetä
- Kirjoita ylös kolme tehtävää ja järjestä ne tärkeysjärjestykseen
- Pidä säännöllisiä taukoja
- Laita puhelin pois tuntia ennen nukkumaanmenoa
- Soita ystävälle ja vaihda kuulumiset
- Kuuntele lempimusiikkiasi
- Naurata itseäsi katsomalla hauskaa videota
- Kirjoita huolet ylös selkiyttääksesi ajatuksiasi
- Tee pieni järjestelyprojekti kuten keittiön tai työpöydän siivous
- Keskity hetki havainnoimaan ympäristöä – mitä näet, kuulet ja tunnet juuri nyt?
Valitse yksi tai kaksi – jo pienikin teko voi auttaa sinua pysähtymään ja hengähtämään hetkeksi.
Kaisa Hartikka
Vastaava omaistuen kehittäjä