Työharjoitteluni on päättymässä. Tämä on ollut todella antoisaa ja koskettavaa aikaa. Olen saanut olla mukana kaikessa ja kokemustyökalupakkiin on paljon laitettavaa. Minut otettiin niin lämpimästi ja avoimesti vastaan, että olen kieltämättä ollut vähän hämilläni. Tässä työyhteisöstä huokuu hyvinvointi ja se näkyy kaikessa.
Hyvinvointiin onkin tärkeää kiinnittää huomiota, niin työssä kuin muussakin elämässä. Kaikkihan me tiedämme, mitä hyvinvointiin kuuluu ja kuinka siitä huolehditaan. Voimavarojen hiipuessa olemme kuitenkin siitä yleensä ensimmäisenä valmiita tinkimään.
”Nukun vähemmän, että ehdin tekemään enemmän”
”Syön pikaisesti jotain, minulla on kiire”
”Olen väsynyt, en jaksa lähteä liikkumaan”
”En jaksa tavata ystäviäni”
”En ehdi enkä jaksa mennä harrastuksiini”
Näistä perusasioista kuitenkin koostuu hyvinvointimme. Joskus ajaudumme huonovointisuuteen, koska laiminlyömme itsemme. Laitamme toisten tarpeet omiemme edelle. Tämä johtaa ennen pitkää siihen, että voimavaramme loppuvat, emmekä pysty enää olemaan tukena toisille. Emme, vaikka haluaisimme.
Ei ole itsekästä ajatella myös itseään. Omasta hyvinvoinnista huolehtimalla, jaksamme huolehtia myös toisista. Jos näkisit ystäväsi tilanteessa, jossa hän voi huonosti, mitä sanoisit hänelle? Voisitko sanoa tuon saman itsellesi, jos voit huonosti? Olemalla itsesi ystävä, voit olla ystävä myös muille.
Voisitko sinä ajatella tänään: ”Mitä voisin tehdä itseni hyväksi tänään, jotta jaksan tehdä toisille hyvää huomenna?”
Ajatuksia
Olemme kuin pisara meressä,
emme tiedä, mitä on edessä
Voimme luottaa vain tuntemattomaan,
siihen, hankalimpaan
Elämä on joskus arvaamatonta,
kuitenkin, ainutlaatuista ja korvaamatonta
Taakse katsoessasi,
ymmärrät, näin sen mennä piti
Lämpimästi kiittäen,
Janne Pihkakoski
Sosionomiopiskelija