Saimme pyynnön ohjata toiminnallinen vertaistukiryhmä omaishoitajille etänä Teamsin kautta. Mukaan sai tulla kuka vaan, joka näkee itsensä omaishoitajana. Ei ollut väliä onko hoidettavana oma vanhempi, puoliso tai lapsi, ja tapahtuuko hoitaminen omassa kodissa, samassa kaupungissa tai edes samassa maassa. Saimme koottua pienen, mutta tiiviin porukan, joka sai kivasti tukea toisistaan seitsemän ryhmäkerran aikana, sekä työkaluja itsestään huolehtimiseen tärkeän tehtävän äärellä.
Suunnitellessamme ryhmäkertojen sisältöä, pohdimme omaishoitajien roolia ja tarpeita, ja tulimme siihen tulokseen, että he varmasti yleensä asettavat hoidettavan tarpeet omiensa edelle. Tämän takia päädyimme siihen, että olisi mukava auttaa heitä näkemään oman arvonsa, ja laittamaan sen kuuluisan happinaamarin itselleen ensin, jolloin myös toisen auttaminen sujuisi paremmin. Näin syntyi OMAT iltakahvit, omaishoitajien aivan oma hetki, jolloin he saisivat olla keskiössä, puhua omista tarpeistaan ja saada ratkaisuja niihin.
Päätimme käyttää toimintaterapian Lifestyle Redesign mallia punaisena lankana, ja sieltä valitsimme seitsemän omaishoitajille keskeisintä teemaa:
“Minun elämäni nyt” oli ensimmäisen kerran aiheena. Tavoitteena oli, että ryhmäläiset näkevät arkensa selkeänä kokonaisuutena, ja sitä kautta voidaan yhdessä lähteä miettimään, mitä muutoksia kukin kaipaa elämäänsä. Toinen tavoitteemme ensimmäiselle kerralle oli tutustua toisiimme. Ryhmäkerran toimintana oli ajankäytön ympyrän täyttäminen, eli jokainen täytti oman ympyränsä (24h) niillä asioilla, mihin vuorokaudessa menee aikaa. Sen jälkeen teimme vielä niin sanotun tavoiteympyrän. Lopuksi otimme ryhmäläisiltä vastaan toiveita seuraavia kertoja varten.
Rutiinit ja tavat oli toisen ryhmäkerran aihe. Jatkoimme ajankäytön ympyröiden parissa ja opimme niiden kautta tunnistamaan mahdollisuuksia oman arjen ja ajankäytön hallinnassa. Alkuun teimme pienen rentoutumisharjoituksen ravistelemalla stressin pois kehosta yhdessä musiikin tahdissa. Annoimme myös ryhmäläisille täytettäväksi hyvinvointi bingo lapun, jota he saisivat täyttää seuraavat seitsemän viikkoa omassa arjessaan. Lopuksi teimme niin sanotun loppurituaalin, joka tuli tavaksi jokaisen ryhmäkerran lopuksi, eli syvään hengittäminen sekä itsensä halaaminen.
Kolmannella ryhmäkerralla pohdimme, mistä hyvinvointi koostuu. Aluksi pohdimme jaksamista sitä kautta, jos se olisi akku. Kuinka täynnä akkusi on tällä hetkellä? Mietimme yhdessä, mitä ryhmäläiset tekevät jo tukeakseen omaa hyvinvointiaan, sekä mitä voisimme lisätä tai poistaa arjestamme edistääksemme sitä. Keskustelun lomassa askartelimme punottuja sydämiä sekä joulukortteja, sillä oli jouluviikko. Lopuksi ryhmäläiset saivat akkujen lataamiseen liittyvän tehtävän seuraavaa kertaa varten.
Neljännen kerran aiheena oli stressinhallinta. Purimme ennakkoon annettua tehtävää, eli keskustelimme siitä, mikä kuluttaa ja lataa omia akkuja. Lisäksi pohdimme mihin näistä tekijöistä pystyy itse vaikuttamaan ja mihin ei. Keskustelimme myös avun pyytämisen tärkeydestä ja siitä, että aina ei tarvitse jaksaa itse.
Ihmissuhteet ja toiminta oli viidennen ryhmäkerran teema. Ryhmäläiset tunnistivat erilaisia ihmissuhteita heidän ympärillään, ja miten vastavuoroisia nämä suhteet ovat. Sosiaalinen verkostokartta auttoi hahmottamaan erilaisten suhteiden luonteen ja sen, mitä suhde minulle antaa ja mitä se ottaa. Tärkeänä asiana esiin nousi se, kuinka jotkut ihmissuhteet voivat viedä energiaa, etkä oikein saa koskaan mitään takaisin. Rajojen asettamisen tärkeydestä tuli puhetta. Lopuksi kuvittelimme unelmiemme päivän, eli mitä 24 tunnin aikana tapahtuisi ja kenen kanssa, jos se voisi olla mitä tahansa. Harjoituksen kautta ryhmäläiset tulivat tietoisemmaksi siitä, millainen toiminta palauttaa heitä ja millainen seura tuo hyvää mieltä. Lisäksi pohdimme, miten eri toimintojen kautta pystyy luomaan uusia merkityksellisiä ihmissuhteita.
Toiseksi viimeisellä kerralla puhuimme tunnetaidoista. Ryhmäläiset oppivat yhdessä tehdyn Sarie Mai -harjoituksen avulla tunnistamaan sekä erottelemaan tunteita. Virittäydyimme tunnelmaan sulkemalla silmät, hengittämällä syvään ja tunnustelamalla, mikä tunne kehossa tuntuu tällä hetkellä, sekä missä se tuntuu. Tehtävä herätti paljon ajatuksia tunnetaitojen tärkeydestä ja siitä, harjoitus auttoi parantamaan omaa itsetuntemusta. Keskustelimme siitä, kuinka tunteet voivat tuntua yhtenä suurena ahdistusmöykkynä, ja kuinka tämän kaltainen harjoitus auttaa selkeyttämään niitä, sekä ajatuksia tunteiden taustalla. Halusimme kuitenkin, että jokaiselle jäisi tästä kerrasta hyvä mieli, joten lopuksi kuuntelimme jokaisen etukäteen itselleen valitsemaa “hyvän mielen biisiä” samalla kun halasimme itseämme. Myös tämä herätti positiivisia reaktioita. Ryhmäläiset huomasivat mikä voima musiikilla voi olla tunteiden säätelyssä.
Päätimme ryhmän käymällä läpi ryhmäläisiä mietityttäviä käytännön asioita omaishoitajuuteen liittyen, sekä pohtimalla, millaisia oppeja ryhmäläisillä on jäänyt käteen viimeiseltä kahdelta kuukaudelta. Alkuun kuitenkin teimme harjoituksen, jossa piirrettiin oman käden ääriviivat paperille, ja jokaisen sormen kohdalle kirjoitettiin jokin oma vahvuus omaishoitajana. Tehtävää sai miettiä sekä omasta, että hoidettavan näkökulmasta. Tehtävä herätti positiivisia ajatuksia, sillä moni ei ollut aiemmin osannut miettiä, mitä kaikkea he oikeasti tekevät ja mitkä ovat heidän vahvuuksiaan. Itseä ei ole aina helppo kehua, mutta tehtävä sai ryhmäläiset ajattelemaan itsensä positiivisemmassa valossa. Pohdimme kuluneita viikkoja bingo -lapun kautta ja etsimme sieltä erilaisia toteutuneita hyvinvointitekoja. Ryhmäläiset olivat sitä mieltä, että bingo oli saanut heidät tietoisemmaksi omasta arjestaan ja siitä, mitä hyviä asioita siellä on, ja mitä siellä on mahdollista toteuttaa. Hyvinvointi ei ole “sitten kun”, vaan se on pieniä arjen tekoja, totesi eräs ryhmäläinen. OMAT iltakahvit ryhmä kevensi oloa sekä herätti toivoa.
Ryhmässä oli alusta loppuun mahtavan avoin ja kannustava ilmapiiri. Jokainen sai äänensä kuuluviin omana itsenään ja jokaista kuunneltiin. Osallistujat kävivät hyvää keskustelua eri teemoista ja antoivat myös toisilleen vinkkejä, mikäli meillä ohjaajilla ei ollut heti vastausta johonkin kysymykseen. Ryhmässä pystyttiin puhumaan avoimesti kaikista asioista ja näyttämään kaikenlaisia tunteita. Kiitos, että saimme olla ohjaajina näin mahtavassa ryhmässä!
Heidi & Roosa
3. vuoden toimintaterapeuttiopiskelijat, OAMK